Mielipide: Kirjastot ovat sivistyksen pilareita — Suomenniemellä tarvitaan omaa sivukirjastoa

Mikkelin kaupunki priorisoi säästöjään aikomalla lakkauttaa viisi kirjastoa. Tähän kiinnitti Satu Taavitsainen perustellusti huomiota kirjoituksessaan (L-S 27.9.). Hän kysyy, miksi juuri kirjastojen kohdalla säästetään?

Ymmärrän, että kun kaupungin päättäjät puntaroivat menoja, talous nousee yhdeksi tärkeäksi aiheeksi.

Mutta samalla jokainen päätös on myös arvovalinta.

Kun kuntataloutta kohdennetaan, silloin olisi nähtävä kauemmas kuin vain tähän hetkeen. Mikäli säästötoimet suuntautuvat kirjastoihin, ne samalla kohdistuvat sellaisiin sivistyslaitoksiin, joiden lakkauttamista ei mikään korvaa.

Kyse on paljosta. Kotien kirjahyllyt ja kuntien ylläpitämät kirjastot ovat pitkän sivistysprosessin tuloksia, myös Mikkelissä.

On syytä tuntea taustaa. Kansallisrunoilijamme J. L. Runeberg antoi suomalaiselle kansallistunteelle vahvan kirjallisen ilmaisun. Myös J. V. Snellman, Elias Lönnrot ja Sakari Topelius vaikuttivat merkittävästi Suomen kansalliseen heräämiseen.

Samoin meidän on kiittäminen Aleksis Kiveä, kun hän toi luettavaksemme ehjän ja puhtaan suomen kielen kaikessa ilmaisurikkaudessaan. Myös kotoinen kirkkomme on alun perin opettanut suomalaisille lukutaitoa.

Kansallinen omaleimaisuus ja kulttuuri voivat rakentua vain puhutun ja kirjoitetun kielen varaan. Kirjat tarjoavat välttämättömän henkisen voimavaran, jota ilman ihminen jää eräänlaiseksi sivistyksen köyhäksi kulkuriksi.

Tiede, taide ja kirjallisuus ovat olleet maamme hyviä lähettiläitä maailmalla. Ja varsinkin Jean Sibelius, jonka universaali musiikki on rakentanut mahtavan tunnesillan Suomesta muualle.

Tätä klassisen musiikin luovuttamatonta perinnettä kannattelee ja vie osaltaan eteenpäin Mikkelin kaupunginorkesteri, josta mikkeliläisinä saamme olla ylpeitä.

Suomen politiikassa ovat viime vuosien säästötoimet kohdistuneet yliopistoihin, kouluihin ja taideinstituutioihin. Tällainen paljas teknokraattinen ajattelu on kohtalokasta, koska se romahduttaa sivistyksen.

Yksittäinen kirjastotalo on enemmän ja muuta kuin vain kirjojen lainauspaikka. Esimerkiksi Suomenniemen kirjasto tarjoaa mahdollisuuden kopiointiin, netin käyttöön, lukusalin hyödyntämiseen ja myös mieluisan käyntikohteen vapaa-ajan asukkaille.

Sitä paitsi kyseinen kirjasto on suojelukohde, joka jää vaille käyttöä, jos sen kirjastotoiminta lakkautetaan.

Kaupungin laita-alueilta kuten Suomenniemeltä on pitkä matka johonkin toiseen kirjastoon varsinkin, kun sopivaa julkista liikennettä ei ole. Myös tämä tulisi kaupungin päättäjien ottaa huomioon.

Kirjojen lukeminen kehittää empatiakykyä, avartaa maailmankuvaa ja ihmistuntemusta. Siksi kirjastoja tulee myös Mikkelissä kehittää eikä suinkaan lakkauttaa.

Matti Wirilander
Suomenniemen kehitysyhdistys Käenjäljen hallituksen puheenjohtaja
Mikkeli

Luetuimmat