Mielipide: Antaako Mikkeli aluejohtokuntien toimia vai nujertaako se ne?

Mikkelin kaupungille oli hyvä päätös vuonna 2000 perustaa aluejohtokuntia liitoskuntakehityksen vetäjäksi, mutta siihen virta onkin loppunut.

Toimintakonseptiksi on jätetty aloitteiden tekeminen, lausuntojen antaminen ja avustusten jakaminen.

Näillä eväillä ei jäänyt alueen veto- ja elinvoimatekijöihin rahaa, kun se käytettiin pääsääntöisesti avustuksiin ja niiden käsittelyn kokouspalkkioihin.

Aloittaessani vuonna 2014 aluejohtokuntatyön laadimme vahvan, pitemmän tähtäimen toimintastrategian.

Aloitteellisuus ja omatoimisuus eivät sopineet kaupungille. Vain edellä mainittu konsepti sallittiin.

Meille kahvikuppikerhoilu ja avustusten jaon suuri osuus ei sovi. Aloitimme nopeasti alueen elin- ja vetovoimarakennustyön.

Jälkeä syntyi sekä itse että nykyisten asumisen ja toimintaympäristö- sekä liikuntasektorin kanssa.

Vuonna 2018 tyrkättiin aluejohtokunnat uuden hyvinvoinnin ja osallisuussektorin vastuulle, ilman taustaperehdytystä.

Muutos ja fiilis oli huomattava. Kommentoidessani asiaa lehdessä sain vastauksen, että konsepti on yllämainittu ja piste. Viittauksella, että ”joku aluejohtokunta tekee sellaisia asioita, joita ei tarvitse tehdä”.

Ymmärsimme. Jatkoimme vanhalla vauhdilla.

Saman vuoden elokuussa lyötiin uusi vaihde: koko aluejohtokunta-asia pitää panna uuteen kuosiin. Perusteluna muun muassa, ettei aluejohtokuntien toiminnassa ole osallisuutta.

Ohjaustyyli johti sitten jatkuviin konflikteihin, epäselvyyksiin, kieltoihin ja puhutteluun. Kun meitä ja aluejohtokuntia ei saatu järjestyksen, lautakunnan kautta aloitettiin aluejohtokuntien lopetusprojekti.

Aluejohtokunnat ja alueet ryhtyivät vastarintaan, koska kuka sitten kehittäisi "alakeskuksia"?

Puheenjohtajat esittivät syyskuussa 2019 kaupungille, että aluejohtokunnat siirrettäisiin taas kaupunginhallituksen alle, kuten aikaisemmin, jolloin oli ilo työskennellä.

Käykö niin, että vain Mikkelin keskustaa ja Saimaata kehitetään verovaroillamme monimuotoisesti?

Esitimme toimintaan ja johtamiseen uusia eväitä pitemmän tähtäimen suunnittelun kautta ja valmistelussa tiiviimpää yhteistyötä kaupungin kanssa.

Syntyi hämmennys. Liika aktiivisuus, omatoimisuus ja yritteliäisyys oli saatava tiukkaan hallintaan.

Tarjottiin kumppanuusryhmä- ja alueraati-ideaa aluejohtokuntien tilalle. Viimeksi rekisteröityä yhdistystä ja alueraatia.

Kaiken valmistelun sanottiin tapahtuneen hyvässä yhteistyössä aluejohtokuntien kanssa, mutta se oli alussa täyttä jyräämistä, kaupungin tyyliin, konsulttien avulla!

Haukivuoren aluejohtokunta ja sen puheenjohtaja saivat julkisen ripityksen, kun uskalsimme ennakkoon demokraattisesti valmistautua aluejohtokuntien kokouksiin omilla, nykyrakennetta puoltavilla näkemyksillä.

Nykyrakenne, toimintaa tehostamalla, on nyt jokaisen aluejohtokunnan malliehdotus.

Sen lähtökohdat ovat alakeskusten veto- ja elinvoima, asumisviihtyvyys ja -kehitys. Toimenpiteinä nykyedellytykset, jokaisen alueen yksilöllisillä vahvuuksilla.

Muuttohalukkuus maaseudulle asumaan tai etätöihin etenee vahvasti muun muassa pääkaupunkiseudulla. Siihen on tartuttava nopeasti.

Tämä on Haukivuorella havaittu, koronakin auttoi. Uusia asukkaita on tullut. Vahva ehdotus yhteistyöstä asukashankinnassa aloitetaan vapaa-ajanasukkaiden kanssa pian ilmestyvän kesäkalenterin kautta.

Päätös alakeskusten tulevaisuudesta on kaupunginhallituksella. Käykö niin, että vain Mikkelin keskustaa ja Saimaata kehitetään verovaroillamme monimuotoisesti?

Saavatko alakeskukset ja muun muassa Kyyvesi saavat tyytyä Veej´jakajan varoihin, epävarmoihin organisaatioihin, byrokratiaan irrallaan kaupungista ja muista sidosryhmistä ilman ”avustavaa työvoimaa”, kun lopetetaan hyvin toimivat, vapaaehtois- ja talkootyötä tekevät aluejohtokunnat?

Leo Laukkanen

kauppaneuvos, aluejohtokunnan puheenjohtaja

Haukivuori