Mielipide: Pelkkä sotahistoria ei riitä Mikkelille

Länsi-Savo uutisoi 6.11. , että Suur-Savon museo suljetaan toistaiseksi.

Vähän myöhemmin lehti kertoi, että Pien-Toijolan 1800-luvun museorakennukset saavat pressuja päälleen ’’rahanpuutteen vuoksi’’.

Suur-Savon museo kulttuurihistoriallisena museona on esittänyt Mikkelin paikallishistoriaa, ja Pien-Toijolassa on päässyt aistimaan valtakunnallisesti merkittävän savolaisen maatilamiljöön tunnelmaa.

Mieleeni herää kysymys, että millaisen palan paikallista identiteettiä näiden kohteiden sulkeminen ja rapistuminen syövät?

Sitä vastoin sotahistorialla näyttää menevän Mikkelissä hyvin. Päämajamuseo on yksi eniten vierailluista museokohteista, Jalkaväkimuseo saa kaupungin tuen museosäätiö-hankkeeseensa ja paljon puhuttu Sodan ja rauhan keskus Muisti avataan keväällä 2021.

Jälkimmäisen lähestymistapa sotaan on humanistis-yhteiskuntatieteellinen, mikä lupaa monipuolista, myös kokemuksellista ja tunteita huomioivaa sodan käsittelyä.

Suunnitelmat ovat kuulostavat lupaavilta.

Meillä on lainsäädännöllinen oikeus kulttuuriperintöömme, mutta se valikoidaan meille valmiiksi.

Yhteiskunnan instituutioiden ja asiantuntijoiden valta ulottuu näihin kulttuuriperintökohteisiin ja siten poissulkevat ja rajaavat mahdollisuuksiamme tietää menneisyydestämme.

Museolaki uudistuu vuodenvaihteessa, ja toivon, että heräämisiä tapahtuisi myös tämän asian puitteissa paikallistasolla.

Olen sitä mieltä, että meillä on oikeus moninaisempiin näkökulmiin paikallisen ja kansallisen identiteettimme rakentamiseksi. Sotahistoria ei ole tarpeeksi.

Pia-Maria Hokkanen

Luetuimmat