Mielipide: Suomalaisiin metsiin mahtuu eri hakkuutapoja — tärkeintä on pitää huoli siitä, että metsät uudistuvat

Suomen metsiä ja niiden merkityksiä on niin monenlaisia, että kaikkia sallittuja hakkuutapoja tarvitaan.

Tärkeintä on, että uudistamisesta huolehditaan ja että ne uudistuvat ja huomioidaan myös muu käyttö.

Professori Erkki Lähde on esittänyt todisteluita, joista voi olla montaa mieltä. Oma kokemukseni pohjautuu pitkäaikaiseen suvun metsien hoitoon, omistukseen ja 35-vuotiseen metsäammattilaisen uraan.

Metsien käsittelyä mietitään kuvioittain.

Metsäsuunnitteluakin on takana noin 80 000 hehtaaria ja 60 000 kuviota, valtaosin yksityismetsissä Järvi-Suomessa. Maastot ja olot vaihtelevat paljon. Pohjois-Suomessa on omat erityispiirteensä.

En näe tarvetta enkä mahdollisuuksia siirtyä laajalti jatkuvaan kasvatukseen. Metsien käsittelyä mietitään kuvioittain.

Puusto, maapohja ja maalajit määrittelevät pitkälle vaihtoehdot. Lähes joka tilalta löytyy kuvioita, joita voi käsitellä ylispuuhakkuulla tai uudistaa luontaisesti. On myös maisema-, luonto- ja monikäyttöarvoja. Välillä avohakkuut avartavat maisemaa. Metsäsuunnittelussa kaikki voidaan huomioida.

Jatkuva kasvatus muuttaisi reheviä ja vähän karumpiakin maita vähitellen kuusivaltaisiksi, kuten Väinö Sikanen (L-S 14.11.) toi esille. Tosin, onnistuu se metsänviljelylläkin.

Jatkuva kasvatus ja ns. peitteinen metsänhoito saa kannatusta niiltä, jotka ovat vähemmän olleet tekemisissä metsänhoidon kanssa. Jatkuvaan kasvatukseen siirtyminen kuulostaa houkuttelevalta ja helpolta.

Taloudellisesti hyvin onnistuneet jatkuvan kasvatuksen hakkuut ratsastanevat pitkälti hyväpuustoisilla, alaharvennuksilla käsitellyillä metsillä. Hakkuu voi onnistua, mutta mitä jää jäljelle ja miten seuraava hakkuu onnistuu ja miten kasvun käy?

Se vaatii pelisilmää kohdevalintaan ja aktiivisen metsänomistajan.

Ensimmäiset muistikuvani metsistä ovat neljänneltä ikävuodelta kodin lähikuusikosta, jonka isä kohta hakkautti aukoksi tilan maksuihin. Seuraavaksi muistan alueen männylle kylvettynä, jossa kävelimme veljen kanssa.

Isä hoiteli lähimetsää aktiivisesti. Työtä olemme jatkaneet useilla harvennushakkuilla. Ei siitäkään kovin yksitoikkoista puupeltoa tullut, valoisa männikkö-rauduskoivikko, itäreuna kehittyi alikasvoskuusikosta.

Olisihan siinä valoisalla osalla jo alikasvoskuuta nousemassa, mutta varsinainen metsä on vasta 55-vuotiasta, vaikkakin aika järeää. Kuusikkoisen osan alla ei ole taimia. Mustikkakin on palannut aikoja sitten valoisaan osaan metsää.

Kokemuksesta voin sanoa, että metsien yleiskuva ainakin yksityismetsissä on hyvin mosaiikkimainen, taimikot, kasvatusmetsät ja vanhat metsät polveilevat. Kuvioiden keskikoko on vain noin 1,3 hehtaaria.

Suuret, isot aukot ovat vähemmistönä. Vanha metsäkin on joskus ollut nuorta. Metsien hoidon tason vaihtelukin pitää metsät monimuotoisina. Osa hoitaa metsänsä hyvin, osalta jää jo taimikonhoidotkin tekemättä ja metsistä kehittyy jopa lähes läpipääsemättömiä pöheiköitä.

Suomen metsiä oli pitkään käsitelty eri tarpeisiin, uudistamista juurikaan miettimättä. Etelä-Suomen vanhat metsät ovat pääosin noin 100—130-vuotiaita ja ja suhteellisen tasaikäisiä.

Etelä-Suomen metsistä oli 1900-luvun alkuun mennessä kaskettu 50—75 prosenttia. Itä-Suomessa kaskiviljely oli erittäin yleistä. Samoja alueita kaskettiin useita kertoja. Metsistä löytyy kivikasoja edelleen runsaasti.

Viljelyn loputtua maan köyhtymiseen alueet metsittyivät lehtipuustoiksi tai sekapuustoiksi, jotka myöhemmin kuusivaltaistuivat, karkeasti yleistäen. Tämä voidaan pitkälti rinnastaa avohakkuulla uudistamiseen.

Karja laidunsi myös laajalti metsissä. Puutuotannollisesti vajaatuottoista metsää oli paikoin paljon.

Talousmetsien monimuotoisuutta voidaan parantaa ja huomioida nykyistä paremmin. Kuusen suosio viljelyssä on jo liiankin laajaa.

Ainakin taimikonhoidossa pitäisi suosia puulajisekoitusta. Niin olen neuvonut ja niin olemme toimineet omissa metsissä.

Miten monipuolisesti metsäomistusta haalineet rahastot käsittelevät omaisuuttaan, sen tulevaisuus näyttää.

Hannu Tiusanen

metsätoimihenkilö, metsänomistaja

Pieksämäki