Mielipide: Robotiikka ja tekoäly eivät korvaa ihmistä hoivatyössä

Etelä-Savo on Suomen eläkeläisvoittoisin maakunta. Yli 40 prosenttia sen yli 16-vuotiaista asukkaista on eläkkeellä.

On arvioitu, että pelkästään Essoten alueella yli 65 vuotta täyttäneiden määrä kasvaa vuoteen 2030 mennessä 14 prosentilla.

Kustannuksissa tapahtuu samansuuntainen, vielä suurempikin kehitys. Ennustetaan, että ikääntyneiden palvelujen kustannukset Essoten alueella kasvavat 36 prosentilla vuoteen 2030 mennessä.

Sote-palvelujen järjestäminen kuuluu kuitenkin lakisääteisesti kunnalle, kunnes sote-uudistus toteutuu maakunnan tasolla.

Ikäihmisten palvelujen kustannuksien hillitsemiseksi on ymmärretty, että heidän toimintakykyään on pyrittävä ylläpitämään mahdollisimman pitkään.

Tällöin he pystyvät selviytymään omassa kodissaan päivittäisistä rutiineista jopa vuosia pidempään.

Palveluasuminen ja laitoshoidot siirtyvät myöhempään ajankohtaan. Tässä on kysymys myös ikäihmisten elämänlaadusta.

Toinen keino on robotiikan ja tekoälyn valjastaminen vanhuspalveluihin. Yhtenä kohteena ja esimerkkinä ovat vanhusten kotipalvelut.

Lähitulevaisuudessa tullaan ottamaan käyttöön tekoälysovelluksia, joissa tieto on reaaliaikaista ja joilla pystytään paremmin priorisoimaan hoitohenkilöstön työtehtäviä, ajoreittejä ja niin edespäin.

Tällä saavutettaisiin jopa 15 prosentin ajansäästö hoitohenkilökunnalle heidän työvuorossaan.

Tärkeä kysymys kuuluukin, että mitä tällä ajansäästöllä tehdään?

Hoitajat tekisivät vanhusten hyväksi paljon enemmän, jos annettaisiin aikaa.

Jo aiemmin mainitsin ikäihmisten toimintakyvyn ylläpitämisen tärkeyden. Se tarkoittaa kognitiivisten ja fyysisten toimintojen säilyttämistä mahdollisimman pitkään.

Pahoin kuitenkin pelkään, että mennään vain kustannussäästöt etusijalla. Robotiikka ja tekoälysovellukset maksavat aika paljon ja näiden hankinnat korvataan ilmeisesti niin, että asiakasmäärä per hoitaja kasvaa.

Asiakkaan kannalta siis mikään ei muutu, kiire vain jatkuu.

Robotiikka ja tekoäly eivät pysty vielä pitkään aikaan korvaamaan kuin osittain ihmisiä, hoitohenkilökuntaa.

Heistä edelleen suurin osa tekee tätä raskasta, vaativaa hoitotyötä pienellä palkalla aidosti rakkaudesta ikäihmisiin.

Ei robotilla tai tekoälyllä ole aitoja tunteita tai välittämistä toisista. Sitä vastoin hoitajat tekisivät vanhusten hyväksi paljon enemmänkin, jos siihen vain annettaisiin aikaa.

Tämä säästynyt työaika olisi todella tärkeätä käyttää asiakkaan fyysisen kunnon harjoitteisiin ja kiireettömiin keskusteluihin, koska myös yksinäisyys on tappavaa.

Nykytodellisuudessa näihin ei ole juuri kenelläkään hoitohenkilöllä aikaa.

Kumpi tuntuu järkevämmältä, tekoälyllä ja robotiikalla työn tehostaminen ja siten asiakasmäärien kasvattaminen per hoitaja vai vanhukselle annettava lisäaika toimintakyvyn ylläpitämiseen?

Nämä ovat arvokysymyksiä ja jää nähtäväksi kumpi painaa enemmän. Ikäihmiset ovat kuitenkin ansainneet hyvän loppuelämän.

Vesa Tikkanen

Mikkeli