Mielipide: Miksi omistajat sallivat Suur-Savon Shkölle kohtuuttoman hinnoittelun?

Pienyrityksen kolmen kuukauden sähkölasku oli 1216,38 euroa, sähkön siirtolasku samalta ajalta 2999,31 euroa.

Sähkön toimitti paikallisuutta suosien Lumme Energia, vaikka se ei ollut halvin vaihtoehto. Siirrosta vastasi Suur-Savon Sähkön kokonaan omistama Järvi-Suomen Energia. Sähköveroa siirtolaskussa oli vain 170 euroa.

Järvi-Suomen Energia ei ole ollut halpa yhtiö ennenkään, mutta sähkömarkkinalain muututtua siitä on tullut Suomen kallein.

Lakimuutos salli siirtoyhtiöiden kerätä selvästi isomman tuottoprosentin verkkoihin sitoutuneelle pääomalle. Se antoi luvan nostaa siirtohintoja.

Kun yhtiö korvaa ilmajohtoa maakaapelilla, verkon arvo kasvaa ja asiakasmaksuja voi korottaa. Ruotsissa sallittu tuottoprosentti on reaalisesti 50 prosenttia halvempi kuin Suomessa.

Suur-Savon Sähkö on perustellut poskettomia hintoja juuri maakaapeloinnilla. Ylen teettämän tutkimuksen mukaan vuosina 2015–2018 siirtoyhtiöiden toteutunut liikevaihto kasvoi keskimäärin lähes 43 prosentilla.

Verkkoinvestoinnit aiheuttivat siirtomaksuihin keskimäärin vajaan neljän prosentin vuotuisen korotustarpeen.

Maakaapeleiden käyttöikä on jopa yli 60 vuotta. Kun huomioidaan ylläpitokustannukset ja sähkökatkojen aiheuttamat kustannukset johdon koko elinajalta, maakaapeli ei ole ilmajohtoa kalliimpi.

Suur-Savon Sähkön tilinpäätöstiedoista vuosilta 2013–2019 voidaan havaita, ettei rahastushinnoitteluun olisi tarvetta. Käyttöiältään yli 60 vuoden investointeja kuoletetaan moninkertaisesti nopeammassa tahdissa.

Monopoliasemassa yhtiö takoo täysin riskitöntä rahaa. Tähän ei kuntaomistajilla ole halua puuttua.

Suur-Savon Sähkön toimintakertomuksessa todetaan: ”siirtoliiketoiminnan valvontamallin valvontajakso antaa kohtuulliset edellytykset jopa parantaa Suur-Savon Sähkö-konsernin sähkön siirto- ja jakelutoiminnan kannattavuutta”.

Tampereen yliopiston sähkövoimatekniikan professori Pentti Järventaus totesi, että ”energiamarkkinavirasto näyttää huolehtineen verkkoyhtiöistä, mutta unohtaneen kotitaloudet ja yritykset."

Energiamarkkinaviraston valvonta ei paljoa auta epäonnistuneen lakimuutoksen jälkeen.

Miksi omistajat eivät valvo hinnoittelua? Samat luottamusmiehet, jotka ovat huolissaan kuntaveron noston vaikutuksista alueen elinvoimaan, sallivat poskettomat hinnat sähkönsiirrossa.

Suur-Savon Sähkön omistus on betonoitu monen lukon taakse. En ymmärrä miksi, jos Energiamarkkinaviraston tietojen perusteella Suomessa eniten sähkön siirrosta maksavat Järvi-Suomen Energian asiakkaat.

Nollakorkomaailmassa tuotot riskittömästä toiminnasta houkuttelevat pääomasijoittajia. Melkein toivoisi, että tulisi Caruna tai Elenia omistajiksi, tiedä vaikka hinnat tippuisivat. Muualla heillä on Järvi-Suomen Energiaa halvemmat hinnat.

Olen lähes varma, että jos Suur-Savon Sähkön ensisijainen tavoite olisi hyvät ja hinnaltaan kilpailukykyiset palvelut, Esen ja Suur-Savon Sähkön yhteistyökuviot etenisivät. Se vaatisi, että Suur-Savon Sähkössä asiakas nousisi toiminnan keskiöön.

Suur-Savon Sähkön omistuksen betonointiin perustetun energiasäätiön hallituksen puheenjohtaja esitti, että se voisi teettää kaupungille ”puolueettoman” tutkimuksen, mitä kaupungin kannattaisi tehdä energiaomistuksille.

Säätiö voisi ensin tutkituttaa liian korkeiden verojen ja maksujen vaikutukset elinvoimaan ja sen, kuinka kehitetään kustannustehokkaampi sähkönsiirtoyhtiö.

Aiheista on tutkimuksia, mutta kun on rahaa niin että ranteita pakottaa niin voihan sitä tutkia lisää.

Ilpo Leinonen

yrittäjä

Anttola