Mielipide: Ihmisen pitäisi opetella katsomaan maailmaa myös metsän näkökulmasta

Lapsuuteni vietin metsän keskellä. Partiossa tutustuin seutumme lähes koskemattomaan luontoon lukuisilla retkillä.

Ensimmäisen Lapin vaelluksen tein 54 vuotta sitten. Minulle oli melkoinen shokki törmätä kokonaan pois hakattuun metsään.

Opiskelu Jyväskylässä antoi minulle valmiudet hyödyntää tieteellisesti tutkittua tietoa, etten jäänyt mielikuvien varaan.

Meille on uskoteltu, että metsää pitää viljellä. Kyllä metsää voi käyttää, mutta sitä ei pidä kuluttaa loppuun. Nykyään syömme kakkua, joka pitäisi säilyttää eläinten, kasvien ja ehkä ihmisenkin vuoksi.

Ihmiset mieltävät, että metsä merkitsee puita. Minusta metsään kuuluvat myös mustikanvarvut, kannot, sammalet, naavat ja lahopuut. Puhumattakaan siitä, mitä pinnan alta löytyy, mutta kun sitä ei näe, eikä siitä saa rahaa, sen voi unohtaa.

Nykytutkimuksen mukaan puun juuret, sienirihmastot sekä pieneliöt ja -kasvit muodostavat ekologisen yhteisön, jossa nämä pienimmät ovat lopulta tärkeimpiä ihmiselämälle.

Siksi tuntuu pahalta, kun aukeaksi hakattua metsää vielä möyhennetään ja sitten väitetään syntynyttä horsmikkoa monimuotoisuuden perustaksi.

Metsäteollisuus on ryöstänyt metsä-sanan käyttöönsä. On syntynyt käsitys, että metsä on vain puita. Olemmeko itse antaneet tuon tapahtua, vaikka tiedämme että hyvinvointimme perustuu metsään?

Ongelma johtuu tietämättömyydestä. Metsää koskeva tieto voi perustua pelkkään taloudelliseen hyötyyn. Ekologinen hyöty ei tuo rahaa. Se tuottaa hyötyä siten, että planeetta säilyy elävänä. Se on varsin tärkeä tulos, kenties tärkein mahdollinen.

Entä miten kauan metsän puu voi vaikuttaa ekosysteemiin? Ruotsissa on löydetty puu, joka on selvinnyt yhdeksästä palosta. Puu on kuollessaan ollut lähes 700 vuotta vanha. Se aloitti kasvunsa jo 1000-luvulla. Se on kokenut mustan surman ja Ruotsin valtion syntymisen.

Puu on yhä pystyssä, kaaduttuaan se jää maahan vielä 500—600 vuodeksi. Puun elinkaari on silloin 1 500 vuotta.

Maahan kaatunut mänty on lopulta metsikön elävin puu, sillä siinä kasvaa sammalta, jäkälää sekä hyönteisiä ja niiden toukkia.

Luonnonmetsässä ei ole ojia. Tutkimuksen mukaan ojitus aiheuttaa maaperässä reaktioita, joista vapautuu kasvihuonekaasuja.

Meidän on opittava näkemään maailmaa metsän näkökulmasta, jotta tulevat sukupolvetkin voisivat selviytyä.

Oke Ylönen