Mielipide: Suomen kielen rappeutumista vastaan on jaksettava taistella

Apina osaa nokkelasti matkia eli apinoida.

Ihmiseltä, apinan lähisukulaiselta, se onnistuu myös. Suomen kieleen tämä ominaisuus on tuonut outoja piirteitä.

1980-luvun lopulla lähti leviämään kulovalkean tavoin ”sä-passiivin” käyttö eli ”sässittely”.

Olen monesti miettinyt, miten näiden innokkaimpien ”sässittelijöiden” lapset pärjäävät koulun ainekirjoituksessa, kun ”sä- tai sinä-passiivilla” ei pysty kirjallisesti kuvaamaan kaikkia tilanteita.

1990-luvulla kielenkäytössä viljeltiin runsaasti amerikkalaisesta bisnes-englannista tuttuja sanoja, kuten ”visio”, ”strategia” ja ”missio”, joista kuulijat luennoilla ja koulutustilaisuuksissa saivat pisteitä pelatessaan bullshit- eli hevonpaskabingoa.

Jotkut innostuivat myös käyttämään sanontaa ”itse asiassa” liiallisesti. Muistan erään koulutustilaisuuden, jossa kouluttaja hoki tuota sanontaa joka toisessa lauseessa.

2000-luvulla aiemmin vaikeat, ongelmalliset tai hankalat asiat muuttuivat haastaviksi. Haastavaa se on ollutkin suomen kielen kannalta.

2000-luvulla aiemmin vaikeat, ongelmalliset tai hankalat asiat muuttuivat haastaviksi.

2010-luvulla aluksi taistelut, ja sittemmin muutkin tapahtumat, eskaloituivat, eli suomeksi laajenivat.

Sipilän hallituksen mukana tullutta sanaa ”lähtökohtaisesti” toistellaan nykyään joka käänteessä. Sillä on korvattu sanat ”yleensä”, ”ensisijaisesti” tai ”periaatteessa”.

2020-luku alkoi koronan lisäksi jälleen suomen kielen köyhtymisellä, kun itseään hienommat ihmiset alkoivat yhä lisääntyvässä määrin käyttää ilmaisun ”tässä yhteydessä” sijasta ilmaisua ”tässä kontekstissa”.

Jälkimmäisessä on kaksi kirjainta enemmän kuin edellisessä, mutta silti ”konteksti” houkuttelee hienostelijoita.

Toivottavasti viivytystaistelu suomen kielen köyhtymistä ja rappeutumista vastaan jatkuu, vaikka se tuntuisi toisinaan turhauttavalta.

Varsinkin kun Kielitoimisto on hyväksynyt kieleemme sellaiset sanat kuin ”eksä” ja ”nyksä”.

Jukka Leskinen

Mikkeli