Mielipide: Heli Järvisen kuuluttama yhteistyö on ollut pelkkää poliitikkojen sanahelinää vailla mitään konkretiaa

Vihreiden kansanedustaja Heli Järvinen liputti Pohjois-Savon puolesta yhteistyön nimissä (LS 3.7.) . Toiveajattelu ja substanssin tunteminen eivät aina kulje käsi kädessä. Järvinen ei ole terveydenhuollon ammattilainen, joten näkökulma siihen ei ainakaan ole täältä ”juoksuhaudoista” lähtöisin.

Itse olen lääkärinä toiminut jo kolme vuosikymmentä ja siitä neljännesvuosisadan Etelä-Savossa. Olen työskennellyt MKS:ssa, KYS:ssa ja myös SKS:ssa. Lyhyen pätkän jopa Joensuussa. Kymmenkunta vuotta olin mukana myös lääkärikopterissa, joten monen sairaalan ilot ja murheet ovat tulleet tutuiksi samoin kuin kollegat, joiden kanssa sairaalasta riippumatta yhteistyö on aina ollut hyvää.

Savonlinnan sairaalan tukemiseksi rakensimme joitakin vuosia sitten ringin auttamaan pitämään sairaalan anestesiatoiminnan pinnalla, kun kaksi Savonlinnan kokenutta kollegaa lähti yhtä aikaa pois. Virkatyönä ja virkapalkalla ilman ylimääräisiä bonuksia. Kollegat kyllä kiittivät tästä yhteistyöstä.

Yhteistyö Pohjois-Savon ja KYS:n kanssa olisi hieno juttu, mutta ongelma on, että se on loistanut poissaolollaan. Kun päivystys- ja keskittämisasetukset tulivat voimaan, teki HUS nopeasti työnjaon, jossa turvattiin mm. Porvoon, Raaseporin ja Lohjan sairaaloiden toiminta keskittämällä kuhunkin sairaalan tiettyjä koko HUS-piirin leikkauksia. OYS:ssa perustettiin osuuskunta, jolla on tarkoitus saada kontrolliin ostopalveluna tarjottava erikoislääkärien työpanos alueen sairaaloihin ja samalla turvata leikkaavien erikoisalojen toiminta alueen sairaaloissa. KYS ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri ei ole tähän päivään mennessä tehnyt mitään vastaavaa, vaan passiivisena odottanut, että keskittämisasetuksen määräämät leikkaukset siirtyvät KYS:aan. Se ei ole tukenut esimerkiksi Keski-Suomen sairaalan laajaa gastrokirurgista osaamista HUS:n mallisella työnjakomallilla, eikä oikeastaan mitenkään muutenkaan.

Passiivisuudella ja saamattomuudella on ollut kova hinta mm. Savonlinnan suhteen. Jos olisi toimittu vastaavalla mallilla, kuten HUS teki, olisi pari vuotta sitten käynnistetty neuvottelut siitä, mitkä potilasryhmät missäkin sairaalassa hoidetaan. Nyt on menty pitkään epäselvässä ja epävarmassa tilanteessa, joka on mm. vaikeuttanut jo ennestään haasteellista lääkärirekrytointia kaikissa sairaaloissa erva-alueellamme. Savonlinnassa se näkyy siinä, että suurin osa kirurgiasta tuotetaan ostopalveluna. Yksi ostopalvelulääkäri maksaa päivässä helposti parikin tuhatta euroa. En sitten tiedä, tarkoittaako Heli Järvinen liputtamallaan yhteistyöllä sitä, että suurin osa näistä ostopalvelulääkäreistä on KYS:n ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin palkkalistoilla vai sitä, että maksaminen on vain kivaa.

Heli Järvisen kuuluttama yhteistyö on ollut tähän päivään asti pelkkää poliitikkojen sanahelinää vailla mitään konkretiaa. Kuopio-johtoinen Itä-Suomen yliopisto lakkautti pari vuotta ainoan Etelä-Savossa olevan yksikkönsä: Savonlinnan opettajakoulutuslaitoksen. Vaikka kysymys ei ollut terveydenhuollosta, kysymyksessä oli karmea esimerkki siitä, mikä Pohjois-Savossa on tahtotila Etelä-Savon tukemiseksi. Se, että tämäkään toimenpide ei ole vaikkapa nyt Heli Järviselle riittävä esimerkki Pohjois-Savo-johtoisesta ”yhteistyöstä”, kertoo ehkä jonkinlaisesta Tukholma-syndroomasta Pohjois-Savon suhteen.

Heli Järvisen mielestä Etelä-Savo on liian pieni tuottamaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. Ratkaisu siihen on kuitenkin varsin persoonallinen: tehdään alueesta vieläkin pienempi. Etelä-Savo kokonaisuudessaan on saman kokoluokan maakunta kuin Pohjois-Karjala ja Lappi ja suurempi kuin vaikkapa Etelä-Karjala.

P.S. Olen muuten Varsinais-Suomesta lähtöisin enkä Mikkelistä, ja tämä ikuinen kissanhännänveto maakunnan sisällä on vain ja ainoastaan säälittävää ja herättää syvää myötähäpeää.

Heikki Laine

lääkäri

Mikkeli