Lukijalta: Mikkelin vetovoima ei ole ruma keskusta, vaan kaunis maaseutu

Mikkelin kaupungin virkamiehillä ja osalla päättäjistä tuntuu olevan pakkomielle saada ahdistettua Mikkelin alueen lapset suuriin laitoksiin joita kouluiksi kutsutaan.

Ei tarvitse kuin katsoa rapakon taakse niin jokainen voi todeta, että suuret koulut eivät ole turvallisin vaihtoehto lapsille.

Kyläkoulut on yksitellen tapettu ja lahtaaminen jatkuu. Esimerkiksi Urpolan koulussa lapset käyvät koulua, vaikka koulu on todettu homepesäksi, on suoritettu tiivistyksiä ja pieniä pintaremontteja mutta ongelma on ja pysyy ja niin pysyvät myös lapset Urpolan mätien seinien sisällä. Sairastuvat, yksi kerrallaan, loppuiäkseen.

Kyläkouluista Rahulan koululla todettiin kaupungin terveystoimen, tilatoimen ja sivistystoimen yhteisvoimin, että siellä on mahdollisuus sisäilmaongelmaan. Koulun oppilaat survottiin kiireesti Sairilan kouluun väistöön, vaikka Rahulan väki olisi halunnut väistön toteutettavan Rahulassa kunnes koulu olisi korjattu ja se olisi ollut turvallisesti ja halvalla toteutettavissa.

Mahdollisuutta sisäilmaongelmaan käytettiin härskisti hyväksi, jotta kyläkoulun ovet saatiin säppiin.

Nyt Mikkelin periferiasta kuljetetaan oppilaita Sairilaan. Koulutakseja suhaa kyläteillä tiuhaan tahtiin noukkien kyytiin lapsen sieltä, toisen täältä. Aikataulut ja reitit ovat epäselviä, pysäkeille on keksitty nimiä mutta vanhemmat miettivät, että missähän pysäkit sijaitsevat.

Osa lapsista ylittää Viitostien. Lapsia eriarvoistetaan, jotkut 1-luokkalaiset haetaan kotiovelta, kun samaan aikaan toinen laitetaan kävelemään pari kilometriä. Lapset istuvat kyydissä pitkiä aikoja ja joutuvat odottamaan koululla aamuisin ja iltapäivisin.

Voimme vain arvailla, mitä tämä lysti maksaa. Muutamia satojatuhansia, arvelisin. No, jospa jossain vaiheessa todelliset kulut selviävät, vaikkakaan luvut eivät todennäköisesti miellytä virkamiesten ja etenkään päättäjien silmiä. Voimme todeta, että kaupunki on epäonnistunut kyytien järjestelyssä.

Luvattiin laadukkaat kyydit, mutta laatu tunnetusti maksaa, joten lähes kriisikuntana Mikkelillä on eurot vähissä. Rahulan koulun remontti tulisi halvemmaksi kuin kuljetukset.

Kyläkoulujen lakkauttaminen kuolettaa hiljalleen maaseudun. Talojen hinnat laskevat, perheet muuttavat kaupunkeihin kun viimeisetkin palvelut viedään, tuottajia ei kohta enää ole.

Mitä me sitten syömme? Autotallin perukoilla kasvatettuja sirkkoja ja jauhomatoja, ikkunalaudalla viljeltyjä yrttejä ja piensalaatteja, ulkomailla tuotettua ruokaa. Ei kiitos.

Jonkin verran maailmalla kiertäneenä ja ulkomaalaisten kanssa keskustelleena voin sanoa, että Mikkelin kaupunki on ruma. Niin kesällä kuin talvellakin. Niin minulle on myös sanottu, useita kertoja.

Mikkelin vetovoima ei ole kaupungin keskusta vaan meidän tulisi panostaa maaseutuun. Pitää maaseutu elävänä.

Yleinen suuntaus on kaupungistuminen. Tulee olemaan jatkossakin jos emme asialle tee jotain. Nopeasti.

Voisimme aloittaa vaikka pitämällä edes jäljellä olevat kyläkoulut toiminnassa ja näin houkutella ihmisiä pysymään maaseudulla sekä auttaa Suomea pysymään omavaraisena, hädän hetkeä ajatellen. Pienistä puroista muodostuu kuohuvia koskia.

Hanna Hyvärinen
maalainen
Huuhanaho, Mikkeli