Mielipide: Ei lopeteta uudistushakkuita

Erkki Lähde vaatii avohakkuiden lopettamista kirjoituksessaan (L-S 21.9.). Esitän muutamia teesejä uudistushakkuiden puolesta.

Metsämaapohjakin on kerran, pari vuosisadassa hoidettava. Ei enää kasketa eikä metsäpalot roihua valtoimenaan.

Kuusi valtaa alaa yhä enemmän monesta syystä. Varsinkin kahden kuusisukupolven jäljiltä on raakahumuskerros myllättävä.

Sellu on muuttunut hyvin monipuoliseksi alkuaineeksi. Rakentakaamme lisää Äänekosken kaltaisia tehtaita.

Vanhojen puustojen osuus on jatkuvasti lisääntynyt. Tarvittaisiinko raakapuun tarkempaa lajittelua eri tarpeisiin? Hintansa silläkin.

Biopolttoaineen raaka-aineeksi käy joutuisasti kasvanut puusto, jopa kaikenlainen vesakkoturnu.

Monimuotoisuus on turha hokema, sillä suomalaista metsämaastoa ei saada yhteen muottiin. Käyttökelpoinen kuviorakenne on monestakin syystä tarpeen. Metsän tarpeeseen tarvitaan hyvin vähän ötököitä. Pieneliöstö ja sienirihmasto tekevät omaa hyötytyötä kunttakerroksessa ja sen alla.

Suomen metsät ovat olleet jo kauan hiilensitojia. Kiitos siitä 1950-luvulta lähtien noudatetulle hakkuu- ja hoitomenetelmälle.

Valtakunnan puustopääoma on 120 kuutiota hehtaaria kohti. Lukemaa laskevat Pohjois-Lapin luvut. Etelä-Savon lukema on 140 kuutiota per hehtaari. Kanta-Hämeessä 170 kuutiota hehtaarilta. Siis miltei sama kuin Lähteen esittämä luku. Tiedot ovat Luonnonvarakeskuksen tilastoista vuosilta 2015—16.

Uudistaminen koivulle on hankaluuksissa hirvi- ja peuralaumojen takia. Varsin moni metsänomistaja näkisi tuoreella kankaalla kasvavan koivikon.

Heikki Hyvönen