Mielipide: Kestävyyttä ja uskoa selviytymiseen

Elämää pandemiakriisin keskellä voisi verrata vaativaan kestävyysharjoitteluun. Tarvitsemme voimia ja jaksamista.

On hyvä kuitenkin muistaa, että voimia koettelemusten kestämiseen ovat tarvinneet myös sukupolvet ennen meitä.

Suuret nälkävuodet ja lukuisat sodat sekä niiden jälkivaikutukset ovat merkinneet esivanhemmillemme kovia koettelemuksia.

Otan esimerkkinä lyhyen kuvauksen katovuosien katastrofista.

Nälkävuosien juuret ulottuivat 1850-luvulle saakka. Osana Krimin sotaa käydyssä Oolannin sodassa brittiläis-ranskalainen laivasto tuhosi pommituksillaan runsaasti rannikkoseutujen viljavarastoja.

Toipuminen menetyksistä oli erityisen vaikeaa heikkojen satovuosien johdosta.

Kesä 1866 oli erittäin sateinen. Peruna ja juurekset mätänivät peltoon. Syysviljat jouduttiin kylvämään vaikeiden olosuhteiden vallitessa.

Seuraava talvi oli ankara; kevät ja kesä tulivat myöhässä. Pellot olivat paksujen lumikinosten peittämiä vielä toukokuussa.

Edellisenä syksynä kylvetyn viljan oraat olivat kehnoja. Elokuun lopun ja syyskuun hallat koettelivat satoa.

Myös perunasato epäonnistui toisen kerran perättäin. Sato ei riittänyt edes siemenviljaksi.

Karjaa jouduttiin teurastamaan runsain määrin rehun puutteen vuoksi sekä ruuaksi.

Kansalle jaettiin tietoa muun muassa sienten käytöstä ruokana ja hätäleivän valmistuksesta. Kun ruokavarastot loppuivat, suurten väkijoukkojen oli lähdettävä kerjuulle pysyäkseen hengissä.

Vuoden 1868 aikana Suomessa kuoli yhteensä 137 700 ihmistä.

Nälänhätä oli pahimmillaan vuonna 1868. Vuoden aikana kuoli yhteensä 137 700 ihmistä.

Kolmen vuoden aikana nälkä ja aliravitsemukseen liittyvät taudit, varsinkin kerjäläisten levittämät kulkutaudit kuten lavantauti, punatauti ja hinkuyskä tappoivat jopa 200 000 henkeä eli noin kymmenesosan silloisesta väestöstä.

Kadon aiheuttamaa suurta elintarvikevajausta korvaamaan olisi tarvittu ulkomailta valtavia määriä viljaa. Tähän ei ryhdytty. Katsottiin ettei maalla ollut taloudellisia mahdollisuuksia ottaa suuria lainoja.

Merkittävin vaikuttaja tähän lienee ollut J.V. Snellman, jota pidetään Suomen suurimpana valtiomiehenä. Yksi hänen mietelauseistaan kuului: ” Paha päivä menee menojaan niin kuin hyväkin”.

Pandemiakriisistä selviytyminen ei ole omissa käsissämme. Ulkopuolisia muuttujia on runsaasti.

Uskomme ja toivomme perustuu hyvinvointivaltiomme laaja-alaiseen kriisinhallintakykyyn. Riittääkö tämä meille?

Historian valossa näemme, että sodat ja kriisit ovat johdattaneet ihmisiä ja kansaa turvautumaan Jumalaan.

Nälkävuosien kriittisillä hetkillä nousivat monet huokaukset Jumalan puoleen. Kirkkoherra ja valtiopäivämies Alfred Roos muotoili rukouksensa virren 579 sanoiksi.

Noihin sanoihin yhtyen voimme mekin pyytää siunausta ja johdatusta niin esivallalle kuin koko Suomen kansalle.

Jorma Manninen

ex-valmentaja

Mikkeli