Lukijalta: Syrjäseutulisän palauttaminen hidastaisi väestön keskittymistä kasvukeskuksiin

Väestön vanheneminen ja nuorison poismuutto ovat monen maaseutukunnan sekä taantuvan kaupunkiseudun ongelma.

Tämä on johtanut työvoimapulaan joka vaikeuttaa monen kunnan toimintaa. Suomessa tulisi ottaa käyttöön uudelleen syrjäseutulisä osana palkkaa. Se oli käytössä vuosina 1950—1989.

Sodan jälkeen maksettiin "hävitetyn alueen päivärahaa". Päiväraha oli osa toimia, joita Lapin jälleenrakentamisen yhteydessä käytettiin työvoiman turvaamiseksi.

Rajaseudun kunnissa maksettiin rajaseutulisää ja saaristossa vaikeista oloista johtuvia lisiä. Vuonna 1950 nämä yhdistettiin syrjäseutulisäksi, joka oli aikoinaan myös työmarkkinajärjestöjen hyväksymä sopimusasia.

Vuonna 1956 määriteltiin tarkemmin valtionosuuksien perusteet ja luotiin kunnittainen pisteytysjärjestelmä. Pisteytysjärjestelmässä annettiin pisteitä yhdestä kahdeksaan. Taulukkopalkan lisäksi yksi piste lisäsi palkkaa aina neljällä prosentilla.

Siihen vaikuttivat harva asutus, etäisyys keskuksista, tieyhteyden puute saaristossa, rajan läheisyys ja vuoden keskilämpötila. Korkeimmat pistemäärät olivat eräillä Enontekiön ja Inarin kylillä. Syrjäseutulisä osana palkkaa lopetettiin kuitenkin valtiovarainministeriön vaatimuksesta vuonna 1989.

Järjestelmää on muutettu tämän jälkeen niin, että enää ei makseta työntekijöille palkanlisää, vaan nyt kunnille maksetaan valtionosuuksia laskennallisin perustein. Tämä perustuu asukkaiden palvelutarpeeseen ja olosuhdetekijöihin.

Kuntien valtionosuuksien syrjäisyyskerrointa tulisi kehittää niin, että otettaisiin huomioon aluekehittäminen, koska syrjäseutulisän perustamiseen liittyvät seikat ovat jälleen tunnistettavissa.

Erot maan eri osien välillä ovat lisääntyneet, etäisyydet palveluihin, koulutukseen ja itsensä kehittämiseen ovat vaikeutuneet. Tiettyihin tehtäviin, kuten lääkäreiksi tai opettajiksi, on vaikea saada päteviä henkilöitä.

Kari Synberg
filosofian tohtori, eduskuntavaaliehdokas (sin.)
Mikkeli

Kommentoidut