Mielipide: Onko meillä enää metsiä joihin mennä?

Koronapandemia on luonut ennen näkemättömän vaelluksen luonnonmukaisiin metsiin.

Kotimaan suosituimmissa luontokohteissa on muodostunut ajoittain jopa ruuhkaa ihmisten pyrkiessä luonnon helmaan. Buumin ei ennusteta laantuvan, vaikka tauti voitettaisiin.

Valitettavasti sukupolvemme köyhdyttää vastuuttomasti metsiemme monimuotoisuutta ja hakkaa viimeisiä luonnonmukaisia, suojelun ulkopuolisia metsäalueita.

Enää ei juuri löydy oikeaa metsää, Pohjois-Suomea lukuunottamatta, muualta kuin pienimuotoisilta luonnonsuojelualueilta.

Metsämme ovat valtaosaltaan ojitettuja puupeltoja, jalankulun lähes estäviä, aurattuja tai syvään laikutettuja hakkuuraiskioita, taimistoja ja osin miltei läpipääsemättömia ryteikköjä.

Nykyinen päättäjäsukupolvi on kyseenalaistamatta taipunut metsäteollisuuden tahtoon ja näkee puustot pelkkinä raaka-ainevarastoina, eikä tiedosta metsien monimuotoisuuden tärkeyttä ilmastonmuutoksen hillinnässä, maiseman- ja vesistönsuojelussa tai virkistyskäytössä.

Kansalaisaloite yhteisesti omistamiemme valtion metsien avohakkuukiellosta tulee eduskunnan käsittelyyn aikanaan.

Aloite koski siirtymistä avohakkuista jatkuvaan kasvatukseen, jossa määräajoin hakattaisiin järeää ylispuustoa tuotantoon, mutta metsä jäisi käsittelyn jälkeenkin lähes entisenlaiseksi, moni-ikäiseksi ja -puustoiseksi.

Tiedän, etteivät kaikki päättäjät ole valmiita hyväksymään uusia metsien käsittelymuotoja, vaikka tutkimuksissa on kiistatta laskettu, että noin 80 prosenttia metsistämme olisi taloudellisestikin kannattavampaa hoitaa jatkuvan kasvatuksen menetelmällä.

Poimintahakkuussahan jäävät pois hoitokulut, koska metsä uudistuu luontaisesti ilman vesakoitumista tai horsmittumista.

Ei tänne tulla merten takaa katsomaan metsäaukkoja.

Ymmärrän jo metsäkoulun oppimäärälläni, että aukkohakkuitakin tarvitaan alueilla, joilla ei ole muuta mahdollisuutta uuden kasvun turvaamiseen kuin uudelleenistutus.

Näin asia on pystyyn kuivaneiden juuritervasalueiden tai kasvihuoneilmiön vauhdittaman, metsätuholaisten ja tautien runtelemien metsälöiden uudistamisessa.

WWF on valmis laajentamaan jatkuvan kasvatuksen menetelmää myös muille yhteisesti omistamillemme metsäalueille, kuntien ja seurakuntien maille.

Niiden käsittelystä päättävät demokraattisesti valitut luottamuselimet. Yksityismetsiä suojelee perustuslailla turvattu omaisuudensuoja.

Uskon vakaasti, että tulevat päättäjät näkevät metsien monimuotoisuuden, maisemansuojelun ja virkistyskäytön tärkeyden uudessa valossa ja uudistavat yhteisten metsiemme käsittelyä kansalaisten enemmistön tahdon mukaisesti, ymmärtäen myös kasvavan luontomatkailun taloudellisen merkityksen.

Ei tänne tulla merten takaa katsomaan metsäaukkoja, humustäytteisiä pienvesiä tai rivi-istutettuja yhden lajin puupeltoja, vaan puhdasta suomalaista luontoa.

Onko sitä?

Jukka Kietäväinen

komisario (eläkkeellä), hallintonotaari

Juva