Lukijalta: Siilojen purkaminen osoittaa, ettei Mikkelissä ymmärretä kulttuurihistoriallisia arvoja

Päätoimittaja Timo Laitakari kiteyttää (L-S 1.9.) siilojen tarinan hyvin:

”Yksi Mikkelin keskeisistä maamerkeistä revitään syksyn aikana maan tasalle. Mannerheimintien varressa 1960-luvulta töröttäneiden viljasiilojen purkaminen alkaa. Siiloilla on ystävänsä, mutta harva niitä lopulta taitaa jäädä kaipaamaan.”

Mikkelissä voidaan nimittää onnen päiväksi ajankohtaa, jolloin keskeisiä paikallisia maamerkkejä revitään maan tasalle, hävitetään ikuisiksi ajoiksi. Tilalle rakennetaan tavanomaista kerrostalomassaa, joka ei tule koskaan syvästi koskettamaan ketään, eikä sillä tule olemaan ihmisille mitään yhteistä merkitystä.

Siilojen muisto ei katoa, paikka tulee muistuttamaan meitä jostain tärkeästä, joka joskus oli osa jaettua perintöämme, osa kollektiivista muistia ja yhteistä identiteettiä.

Olen seurannut siilojen tarinaa parikymmentä vuotta. Se on ollut konfliktien, päättämättömyyden ja näköalattomuuden kertomus. Erityisesti se on viestinyt ymmärtämättömyyttä paikallista kulttuuriperintöä kohtaan.

Tällainen ajattelu on väistyvä trendi. Mikkelin tulevaisuuden takia voi toivoa, että siilojen varjosta kirkastuu ajatus Mikkelin identititeetistä myös sille ”enemmistölle” joka kaupungin asioista päättää.

Torsti Hyyryläinen
tutkimusjohtaja, siilojen ystävä
Mikkeli