Mielipide: Ei kadehdita Ahvenanmaata

Ilkka Juvan vatulointi, mitä muotisana tarkoittaneekaan, herätti ajatuksia.

Ilkka Juvan vatulointi, mitä muotisana tarkoittaneekaan, herätti ajatuksia. Kuuluuko Juvan äänessä pienoinen kateus hänen aloittaessaan kolumninsa äimistelemällä Ahvenanmaan kolmea omaa liputuspäivää? Samaan hengenvetoon kirjoittaja kutsuu demilitarisointia pöljäksi.
En ole milloinkaan kuullut moista! Demilitarisointi on hieno asia vaikka se aseellisen konfliktin aikana tallautuukin sodan jalkoihin. Euroopassa on tällä hetkellä 9 demilitarisoitua aluetta Huippuvuorilta Kreikan saaristoon. Saisi olla enemmänkin.

Ahvenanmaan demilitarisoinnista ovat päättääneet aivan muut kuin ”onnelliset oolantilaiset”. Ensimmäisen kerran Ahvenanmaa demilitarisoitiin Krimin sodan jälkeen solmitussa rauhassa Pariisissa 1856. Toisen kerran ensimmäisen maailmansodan jälkeen 1921.
Samoihin aikoihin Kansainliitto, YK:n edeltäjä päätti, että Ahvenanmaa on Suomeen kuuluva autonominen alue, jolla on pitkälle viety oma hallintokoneisto, jonka kieli on ruotsi ja jolla on oikeus omaan kulttuuriinsa.
Ahvenanmaalla on kirjoittajan mukaan kaikkea. Kuulostaa siltä, että he ovat tämän kaiken saaneet ilmaiseksi. Kuntia siellä on melkoisesti ja yhtä paljon hallintokoneistoa. Ilmaista se ei ole. Veikkausliigajoukkuetta ei ole ilman työtä ja uhrauksia hankittu.
Ahvenanmaa on aivan oikein EU:n erityisalue. Se on verovapaata aluetta sen vuoksi, että ruotsinlaivat, jotka siellä pysähtyvät, saavat myydä alkoholituotteita ja tupakkaa verovapaasti eli huokeaan hintaan turisteille, etupäässä suomalaisille ja ruotsalaisille. Tästä hyötyvät paitsi kyseiset turisti, luonnoisesti myös laivayhtiöt.
Saaret, joita on muuten paljon enemmän kuin Savonlinnassa, ja auringonpaiste ovat lahja ylhäältä. Sama koskee Ahvenamaan upeaa luontoa lehtoineen, lintuineen ja kallioineen.

Ilkka Juvaa tuntuu harmittavan väestön vauraus. Sitä ei ole ilmaiseksi saatu vaan kovalla työllä ja suurin uhrauksin. Lukemattomia ovat ammattikalastajat, jotka vuosien saatossa ovat jääneet palaamatta mereltä.
Elämä saaristossa ei ole ruusuilla tanssimista. Ahvenanmaalaiset, kuten muutkin Suomen kansalaiset, maksavat valtion- ja kunnanveroa. Osa valtionverosta tosin palautuu Ahvenanmaalle rahoittamaan valtion tehtäviä, joita saarella hoidetaan omin voimin.

Asevelvollisuutta demilitarisoidulla saarella ei luonnollisesti ole. Mikään ei kuitenkaan estä ahvenanmaalaisia suorittamasta asepalvelua Valtakunnan puolella. Alhainen työttömyysprosentti on johtanut siihen, että täältä Valtakunnan puolelta on moni nuori ja vähän vanhempikin lähtenyt Ahvenanmaalle töihin. Jotkut ovat jopa jääneet sille tielleen.
Vaikkei Ahvenanmaa olekaan virallisesti kaksikielinen, on ahvenamaalaisilla lapsilla sama ”kurjuus” kuin Valtakunnan puolella asuvilla: pakkoruotsin sijaan ne lapsireppanat pänttäävät päähänsä pakkosuomea!
Ilkka hyvä, kolumnissasi taisi haiskahtaa paitsi kateus myös jonkinasteinen kieliviha. Korjaa, jos olen väärässä.

Leena Sarakoski
Juva

Anssi Mehtälä

Anssi Mehtälä