Mielipide: Jätetäänkö kurdit jälleen yksin?

Donald Trumpin käskyllä vetää amerikkalaisjoukot pois Pohjois-Syyrian kurdialueelta on ollut karmeat seuraukset.

Turkin presidentti Erdogan käytti tilaisuutta heti hyväkseen. Raivon härän lailla hän kävi ilma- ja maavoimineen Pohjois-Syyrian ja Turkin rajamailla olevien kurdikaupunkien kimppuun. Tekosyynä alueen puhdistaminen ”terroristeista”.

Päämotiivi on kuitenkin pyyhkäistä omaa itsenäistä valtiotaan vuosikymmenet havitelleet kurdit maan rakoon once and for ever.

Suorastaan irvokkaalta vaikuttaa nyt Putinin esiintyminen rauhanvälittäjänä.

Muun maailman reaktio on ollut lähinnä empaattista mutta löperöä hymistelyä ilman konkreettisia toimenpiteitä.

EU-maat ovat sopineet keskeyttävänsä aseviennin Turkkiin, kunkin jäsenmaan hoitaessa osuutensa itse haluamallaan tavalla.

Mutta mitä hyötyä tästä on juuri nyt, kun Turkkia on jo aseistettu vuosikaudet? EU-maiden varustuksella Erdogan voi jatkaa kurdien hillitöntä teurastusta pitkäänkin.

YK:n arvioiden mukaan Turkki voi jo nyt olla vastuussa sotarikoksista. Turkin komennossa olevien syyrialaisten liittolaisjoukkojen tekemät summittaiset teloitukset täyttävät sotarikosten tuntomerkit.

Myös USA:n ”jälkitoimia” voidaan pitää hymistelynä ja omien joukkojen pikalähdön kaunisteluna.

Talouspakotteilla ja muilla sanktioilla uhkailu ei näytä Erdogania pahemmin hätkäyttävän. Hän antaa piupaut tuollaisille puheille, ellei häntä uhata suoraan aseellisella voimankäytöllä.

Putinin johtama Venäjä on mielenkiintoisessa tilanteessa. Se on pyrkinyt luomaan läheiset suhteet Turkkiin, jonka välit EU:n kanssa ovat Erdoganin diktatuurin kiristyessä viilentyneet.

Samalla Venäjä on valheellisilla tekosyillä, kuten Isisin terrorismin kukistamisen varjolla jo vuosikaudet syyllistynyt sotarikoksiin Syyriassa, halutessaan pitää maataan brutaalisti hallitsevan Al Assadin vallassa hinnalla millä hyvänsä.

Venäjän pommikoneet ovat kylväneet tuhoa eri puolille Syyriaa, tappaen kymmeniä tuhansia viattomia siviilejä. Toki siinä sivussa jonkin verran Al Assadia vastustavia sissejäkin. Yli neljän miljoonan syyrialaisen joutuessa maanpakoon.

Suorastaan irvokkaalta vaikuttaa nyt Putinin esiintyminen rauhanvälittäjänä. Hän on sanonut pitävänsä sotarintamaa eri puolilta toisinaan lähestyvät Al Assadin ja Turkin joukot erillään, ts. säilyttämään rauhan näiden kahden liittolaisensa välillä.

Kurdien kohtalosta Putin ei välittäne tippaakaan. Ihmishenki ei ole entiselle KGB-miehelle sentinkään arvoinen, kun oma tai oman maan itsekäs etu on kyseessä.

Aika näyttää, jätetäänkö kurdit jälleen yksin oman onnensa nojaan. Vai löytyykö maailmasta vielä konkreettisia tekoja omaa itsenäisyyttään oikeutetusti tavoittelevan kansan tueksi?

Meidän suomalaisten olisi hyvä palauttaa mieliin ne kahinat ja eri vaiheet, joiden melskeistä syntyi itsenäinen Suomi.

Seppo Väisänen

rovasti, missiologian tri
Mikkeli

Uusimmat uutiset