Lukijalta: Maailma ja työelämä muuttuvat — siksi työmarkkinoidenkin on muututtava

Työehtojen määräytymisen perusrakenteet ovat lähes 50 vuoden takaa.

Työlainsäädäntöä on päivitetty 1990- ja 2000-luvuilla, mutta silti perusrakenteita pitäisi tarkastella vastaamaan tämän päivän tarpeita.

Suomen työllisyysaste on noin 72 prosenttia, Pohjoismaiden alhaisin. Pystyäksemme säilyttämään hyvinvointiyhteiskunnan palvelut, työllisyysasteen on noustava lähemmäksi 80 prosenttia.

Tilanteen haasteellisuutta lisää Suomen ikärakenne, vanhenemme muita Pohjoismaita nopeammin. Samalla syntyvyys on liian alhainen.

Lisäksi Suomen työttömyysaste on lähellä rakenteellista tasoaan. Matala työllisyysaste on suurin köyhyyden lähde ja hyvinvoinnin uhka. Lisäksi työn tekemisen muodot muuttuvat kiihtyvällä vauhdilla.

Myös palkkatyön ja yrittäjyyden rajan hämärtyminen tuo uusia haasteita työn määrittelylle.

Työmarkkinat ovat nimensä mukaisesti markkinat. Ilman tätä ymmärtämystä työmarkkinoiden ja lainsäädännön kehittäminen on mahdotonta. Uudistaminen vaatii yhteistyökykyä ja avoimuutta.

Työmarkkinoiden on pystyttävä sopeutumaan sujuvasti muuttuvissa tilanteissa.
Työpaikka syntyy vaino, jos sekä työn tarjoaminen että vastaanottaminen ovat kannattavia. Jokaisen yksilön vastuu työstä ja toimeentulosta kasvaa entisestään.

Osaamisen kehittäminen on jatkuvaa; työelämä tarvitsee osaavia ja muuntautumiskykyisiä ja -haluisia työntekijöitä olivat he sitten yrittäjiä, työntekijöitä tai tulevaisuudessa jotain muuta siltä väliltä.

Suomen työ- ja sosiaalivakuutuslainsäädännössä on erittäin selkeä jaottelu työsopimussuhteiseen työhön ja muuhun taloudellista hyötyä tavoittelevaan toimintaan eli yrittäjätyöhön.

Työsopimuslaissa määritellään millä edellytyksillä työntekijän ja työnantajan välille syntyy työsopimussuhde.

Rajaus on hyvä ja tarkka. Kaikki virkasuhteiden ulkopuolella tehtävä työ on määriteltävissä olemassa olevien rajausten perusteella jompaankumpaan edellä mainitusta kategoriasta, jonka jälkeen henkilön oikeudet ja velvollisuudet seuraavat statusta.

Suomessa vallitsee hyvin vahva kahtiajako sääntelyn osalta sopimusvapaudessa. Yrittäjätyössä sopimusvapaus on lähes rajaton ja työsuhteisessa työssä se on erittäin rajallinen.

Tämä jako ajaa markkinoita toimimaan tavalla, joka asettaa yrittäjätyön etusijalle. Tämä on nähtävissä yksinyrittäjien kasvuna ja työnantajayritysten määrän laskuna. Kahtiajako aiheuttaa lainsäädännöllisiä haasteita.

Voidaanko ylläpitää pidemmällä aikavälillä järjestelmää, jossa tietyn tyyppisessä työssä sopimusvapaus on laaja ja toisen tyyppisessä työssä sitä ei ole lähes ollenkaan?

Vastaus ei ole yrittäjätyön sopimusvapauden kaventaminen. Sääntelyä on kehitettävä liberaalimpaan suuntaan työsuhteista työtä koskien.

Mirja Haavikko
toimitusjohtaja

Nina Rasola
puheenjohtaja
Etelä-Savon Yrittäjät