Lukijalta: Elääkö Suomi metsästä?

Viime aikoina on keskusteltu ilmaston lämpenemisestä ja metsien merkityksestä.

Metsien hoidosta vastaavat katsovat, että niiden kaupallista käyttöä voidaan lisätä. Suojelijat haluavat vähentää.

Päästöjen hillitsemiseksi pitäisi metsäpinta-alaa lisätä oleellisesti, koska kasvava puusto puhdistaa ilmaa tehokkaasti ja metsä työllistää sekä tarjoaa suojaa monille eliö- ja eläinlajeille.

Tilanteen tekee ristiriitaiseksi se, että metsiä hoitavat ja käyttävät asuvat entistä kauempana metsistään. Kun ihmiset etääntyvät metsistään, tilaisuudet tutustua metsiin ja niiden hoitoon käyvät yhä vähäisemmiksi.

Kun metsien suojelijoina itseään pitävät, pääasiassa taajamissa asuvat luontoaktivistit kiinnittävät korostetusti huomiota uudistushakkuisiin ja niiden aiheuttamiin maisemamuutoksiin, on kielteiselle ennakkoasenteelle luotu hyvin kyseenalainen malli.

Tietoisesti halutaan unohtaa, että noin sata vuotta sitten olivat metsät surkeassa tilassa silloisten hakkuumenetelmien johdosta. Vasta vuonna 1928 voimaan tulleella yksityismetsälailla saatiin tilanne paranemaan. Lain ensimmäisessä pykälässä luki ”Metsää älköön hävitettäkö”.

Lain keskeinen vaatimus oli, että hakkuiden jälkeen piti alueella olla kasvatettavaksi kelpaava puusto ja uudistusalueella kullekin maapohjalle sopiva taimikko.

Metsien hoidossa onkin eräs keskeinen tavoite saada kasvamaan kullekin maapohjalle sopiva puulaji. Jatkuvan kasvatuksen seurauksena tuleva kuusi ei menesty kuivilla kankailla, joita se helposti valtaa männyiltä ja lepikot eivät tuota riittävästi valtaamillaan rehevillä maapohjilla.

Näitä periaatteita soveltamalla on metsätaloutemme ja sen vaikutus kansantalouteen saanut tunnustusta maamme rajojen ulkopuolellakin.

Jos ihmiset aktiivisen suojelupainostuksen ja muun kehityksen takia etääntyvät metsistä ja niiden hoidosta vielä vastaavat joutuvat kulkemaan metsäänsä jopa satoja kilometrejä, tulee välttämättömien hoitotöiden tekeminen entistä vaikeammaksi. Nyt on jo uutisoitu Etelä-Savossa rästiin jääneistä taimikonperkaus- ja hoitotöistä.

Jos näitä töitä ei tehdä ajallaan, on vahinko yleensä peruuttamaton ja jäädään odottamaan kymmeniksi vuosiksi jotain ihan muuta kuin mihin on pyritty.

Vanhat lahoavat metsät puhdistavat huonosti ilmaa eivätkä kasvupaikalle sopimattomat puulajit anna toivottua tulosta.

Pekka Auvinen
metsäveteraani
Mikkeli

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet