Mielipide: Kaikkia rakastava kirkko on meidän unelmamme

Tekstiviestipalsta on laulanut sen jälkeen, kun Länsi-Savo lanseerasi Pride-jutussaan pappiystävystemme tiimille nimen Villiintyneet papit.

Juttua seuraavana päivänä kiikutimme toimitukseen suklaalevyt kiitoksena humoristisesta ja raikkaasta julkisuudesta.

Harkitsemme myös ottavamme asianmukaiset tiimitatuoinnit ja pidämme yllä keskustelua siitä, millaiset tekstit painamme tuleviin tiimipaitoihimme.

Kirkossamme elää hengellisyys, jossa julmuus lähimmäistä kohtaan on ok.

Tämä keskustelu ei sisällä julkaisukelpoista ideointia, jääköön siis sikseen.

Huumori on Luojan lahja, ja ihana lahja onkin. On suuri siunaus löytää rinnalleen ihmisiä, joilla on samankaltainen huumori.

Osa tekstiviestipalstan kannanotoista on hengellisesti väkivaltaisia. Tämä on vakava asia eikä naurata.

Meidän kirkossamme elää ja voi hyvin sellainen hengellisyys, jossa lähimmäistä kohtaan harjoitettu julmuus on ok.

Se on salakavalaa, sillä se kätketään Jumalan tahtoon ja Raamatun Sanaan. Jos sitä kritisoi, se tulkitaan Paholaisen hyökkäykseksi ja Sanasta luopumiseksi.

Kritiikin edessä lähdetään pyhään sotaan ja seisotaan lujana yhtenä rintamana.

Tämä ei ole pyhää sotaa, tämä on elämää. Täällä elää erilaisia ihmisiä erilaisten taakkojen kanssa.

Kukaan ei omista ylintä totuutta vaan on olemassa erilaisia näkökulmia, tulkintoja.

Se tässä uskossamme niin huimaa onkin, että valmiiksi ei tulla. Saa olla kesken ja kysyvä. Ihmetellä loppuun saakka, että miten nämä jutut oikein menevätkään.

Meillä on unelma kirkosta, jossa jokainen voi olla oma itsensä. Sellaisesta, jossa on niin paljon rakkautta, että jokainen voi tulla näkyväksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi juuri sellaisena kuin on.

Keskenämme olemme löytäneet sellaisen kirkon, ja voi pojat, miten meillä on kivaa!

Villiintyneiden pappien puolesta

Maija Haaparanta

sairaalapappi

Mikkelin tuomiokirkkoseurakunta

Uusimmat uutiset