Mielipide: Missä viipyy evakon liputuspäivä?

Viime sotien seurauksena Suomi uudelleenasutti noin 400 000 Karjalan evakkoa.

Se oli suuri voimanponnistus sodasta kärsineelle maalle, jonka asukasluku oli nykyistä paljon pienempi.

Monta vuosikymmentä myöhemmin Suomi ja Eurooppa elävät samankaltaista arkipäivää.

Nykyään pakolaiset tulevat muualta maailmasta. Luovutetun alueen evakot olivat maan sisäisiä pakolaisia.

Mutta monessa kohdassa heidän kohtelunsa muistutti tämän päivän pakolaisten ongelmia: kiusaamista, vaikeuksia koulussa ja työnsaannissa.

Vuonna 2019 Evakkolapset ry kirjoitti sisäministeriöön anomuksen Evakon päivän julistamiseksi liputuspäiväksi.

Huomasin hankkeen ja kirjoitin marraskuussa 2019 sisäministeri Ohisalolle.

Liputuspäiväanomukseni tueksi esitin, että monella paikkakunnalla Karjalan siirtoväen perustamat yritykset ovat vielä tänäkin päivänä merkittäviä työnantajia.

Monella paikkakunnalla Karjalan siirtoväen perustamat yritykset ovat vielä tänäkin päivänä merkittäviä työnantajia.

Evakot eivät myöskään saapuneet valmiiseen hyvinvointi-Suomeen, vaan he itse raivasivat polkunsa elämään aluksi toisten nurkissa asuen.

Evakot myös osallistuivat uudelleenrakennustyöhön ja hyvinvointivaltion luomiseen muun väestön rinnalla, mutta heitä heikommista lähtökohdista.

Tuolloin siirtokarjalaisten integroinnissa onnistuttiin. Olisiko se kannustin ja esimerkki tämän päivän pakolaisille sopeutumisessa suomalaiseen yhteiskuntaan?

Tammikuussa 2020 sain ministeriöstä kieltävän vastauksen, jossa vedottiin muun muassa liputusväsymykseen ja kielteisiin tunteisiin liputusta kohtaan.

Helmikuussa 2020 eduskunnan Karjala-kerho esitti kirjallisen kysymyksen hallitukselle Evakon päivä -hankkeesta.

Allekirjoittajina oli kansanedustajia lähes kaikista puolueista. Kuulolla ollaan.

Päivi Väisänen

evakon tytär

Mikkeli