Lukijalta: Suomi ei ole tasa-arvoinen maa, koska isyysvapaakäytäntö jättää lasten kasvatuksen edelleen äitien vastuulle

Suomea pidetään yhtenä maailman tasa-arvoisimmista maista, mutta lasten kasvatus on Suomessa edelleen täysin äitien vastuulla.

Kelan sivujen mukaan isyysvapaa on enintään 54 arkipäivää eli noin yhdeksän viikkoa. Isä voi olla kotona yhtä aikaa äidin kanssa valintansa mukaan 1—18 arkipäivää sinä aikana, jolloin äiti saa äitiys- tai vanhempainrahaa.

Ei tarvita kovin syvällistä pohdintaa, kun ajatellaan minkälaisen yhteyden isät ehtivät saamaan lapsiinsa yhdeksässä viikossa. Tuona aikana äiti on vielä usein kotona, joten lapsen ja isän välinen suhde tuskin ehtii kehittymään kovin syvälliseksi.

Ruotsissa isällä on oikeus kahdeksan kuukauden isyyslomaan ja sitä oikeutta käytetään myös ahkerasti. Tanskassa vanhempainvapaan pituus on 52 viikkoa, jonka vanhemmat voivat aika vapaasti jakaa keskenään.

On kummallista, ettei vaalien alla tästä aiheesta saatu mitään keskustelua. Suomessa tuskaillaan alhaisen syntyvyyden kanssa ja ihmetellään Ruotsin korkeaa työllisyysastetta.

Ruotsissa monet isät ovat isyysvapailla pitkään ja viettävät aikaansa lapsiensa kanssa, koska siihen annetaan mahdollisuus. Äidit tekevät samalla osa-aikatyötä, joka nostaa työllisyysastetta.

Äitien on myös helpompi työllistyä, jos he eivät ole olleet esimerkiksi kolmea vuotta poissa työelämästä. Monet koulutetut naiset miettivät varmasti lasten saamisen ja uran välillä, koska usein lasten saaminen tarkoittaa vuosien poissaoloa työmarkkinoilta.

Isyysvapaa on molemminpuolinen tasa-arvokysymys, johon Suomessa pitää ehdottomasti puuttua. On käsittämätöntä, että koulutetussa Suomessa edelleen oletetaan, että yhdeksän viikkoa isyysvapaata riittää.

Olen asunut pitkään Ruotsissa ja Suomeen muutettuani olen hämmästellyt tätä asiaa. Paljon puhutaan kyllä esimerkiksi subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta ja kauhistellaan päivähoidon kustannuksia.

Pidemmällä tähtäimellä isyyslomien pidentäminen parantaa varmasti perheiden hyvinvointia, sekä työllisyyttä ja vähentää samalla myös sosiaalisia ongelmia.

Tärkeintä isyysvapaiden uudistamisessa on kuitenkin lapsen turvallinen kasvuympäristö, jossa lapsi saa viettää tasapuolisesti aikaa molempien vanhempiensa kanssa ja tutustua heihin rauhassa.

Olisiko Suomenkin vihdoin aika siirtyä tässä tasa-arvokysymyksessä muiden Pohjoismaiden tasolle ja nykyaikaan?

Markus Lyyra
kasvatustieteiden maisteri
Mikkeli