Lukijalta: On Suomen metsissä sentään osattu tehdä jotakin myös oikein

Erkki Lähde kirjoitti (L-S 29.7.) ilmaston tuhoutumisesta avohakkuiden seurauksena.

Tuollaisia väitteitä hän on jo esittänyt viiden vuosikymmenen ajan. Sama henkilö esitti vuosikymmeniä sitten, että muutaman vuosikymmenen kuluttua Suomen havumetsät ovat tuhoutuneet.

Sattumoisin kevätahava rusketti Lapissa etelärinteillä kuusikoita. Samoin Keski-Euroopassa oli kuusikkotuhoja hiilipäästöjen jäljiltä.

Hänen vertaamaansa aikaan, 1920-luvulle, ei enää ole, monestakaan syystä, paluuta.

Teollisuuspatruunoiden julkilausuma 1948 metsiemme puolesta havahdutti. Laki metsänhoitoyhdistyksistä hyväksyttiin vuonna 1950.

Yhdistykselle tuli veronkanto-oikeus, jolloin niiden talous vakiintui ja mahdollisti ammattihenkilöstön palkkaamisen.

Vuoden 1952 valtakunnan metsien inventointi osoitti metsiemme heikkouden tilan. Paljon oli vajaatuottoisia ja vajaapuustoisia metsämaita.

Seurauksena valtiovalta lisäsi varoja metsänhoitolautakunnille ja metsänparannuspiirien käyttöön. Henkilöstöä lisättiin, valvontaa tehostettiin, taimitarhoja perustettiin ja puun kuljetusten edellytyksiä parannettiin.

Lähes seitsemässä vuosikymmenessä metsiemme puuvarasto lähes kaksinkertaistui, vaikka hakkuitakin toteutettiin. Vuotuinen kasvun määrä miltei kolminkertaistui.

Tiedot perustuvat Metsäntutkimuslaitoksen ja nykyisen Luonnonvarakeskuksen tilastoihin. Siis jotakin on tehty oikein vuoden 1952 jälkeen.

Metsiemme hiilensitomiskyky on runsaasti positiivinen, vaikka toisin väitetään. Kasvuisat puustot ovat osoituksena siitä.

Avohakkuualue ei ole kauan päästölähde. Sitä paitsi vuosittainen avohakkuualue on kokonaismetsäpinta-alaan nähden pieni.

Heikkoja kohtiakin on. Yksi on taimikoiden hoitorästit, toinen on harvennusten viivästyminen, etenkin ensiharvennusten osalta. Kolmas on suojelu talouskäytön ulkopuolelle. On turvallista suojella veronmaksajien pussilla.

Neljäs heikko kohta on metsälöt, joissa ei ole vuosikymmeniin saha soinut. Omistajana joko perikunta tai palkkatulo on niin riittävä, että metsä tulonlähteenä unohtuu.

Saattaapa joku väittää, että korppi on valkoinen, vaikka erkaantuneena metsästä ei ole tuota lintua koskaan nähnytkään.

Heikki Hyvönen
Mäntyharju