Lukijalta: Jokaisella on oikeus harrastaa — moni tarvitsee harrastamiseensa myös auttajaa ja tukea

Ihminen ei elä pelkästään leivästä. Vapaa-ajalleen moni kaipaa jonkin harrastuksen.

Olettaisi olevan itsestään selvää, että se myös toteutuu. Näin ei vain läheskään aina ole.

Tasa-arvoisiin harrastusmahdollisuuksiin on monia esteitä, ei vähäisimpänä taloudelliset esteet tai ainakin hidasteet.

Myös sairaus, vamma, liikkumisrajoitteet, erityisen tuen tarve voivat myös tehdä tilanteen erityisen haasteelliseksi henkilölle itselleen ja tämän läheisille tai muille, jotka yrittävät asiassa auttaa.

Moni ei ehkä osaa edes ilmaista mitä haluaisi tai mitä rohkenisi edes kokeilla.

Tässä nousee suureen arvoon muitten ihmisten kyky oivaltaa ja ohjata alkuun ja eteenpäin. Kaikilla ei valitettavasti ole tukiverkostoa, joka osaisi tai jaksaisi auttaa.

Toimijoita eri harrasteiden äärellä on lukuisia. Tietoisuus näistä ei kuitenkaan valitettavasti tavoita kaikkia, jotka suurella todennäköisyydellä hyötyisivät tarjonnasta.

Liikunta- ja kulttuuriharrastuksilla on monia positiivisia vaikutuksia toimintakykyyn ja itsetuntemukseen, tutkittua tietoa on runsaasti.

Kulttuuriharrastuksilla tarkoitan myös kaikkea muuta ei-liikunnallista toimintaa, tarkemmin erittelemättä.

Kunnat, koulut, oppilaitokset, järjestöt, yhdistykset ja erilaiset projektit nousevat tilanteessa suureen arvoon.

Ihmiset kaipaavat mielestäni edelleen rohkaisua ja kannustusta. Aktivoimista osallistumaan hyvinkin matalalla kynnyksellä.

Tarjontaa tulee kehittää ajan tarpeisiin, ihmisten tavoittaminen tuo haastetta.
Jokaiselle löytyy suurella varmuudella jokin oma juttu, josta on iloa.

Etsiminen voi vaatia hiukan vaivaa, mutta se kannattaa.

Reijo Hämäläinen
hyvinvoinnin ja osallisuuden lautakunnan jäsen (sd.)
Mikkeli