Lukijalta: Olemme ikäihmisille velkaa arvokkaan vanhuuden

Pari vuosikymmentä on käyty keskustelua lisääntyvästä vanhusten määrästä ja heidän aiheuttamistaan terveydenhuollon ja vanhuspalveluiden kustannuksista.

Eduskunnan valmistelussa on ollut sotelait jo 10 vuotta. Valmista ei tunnu tulevan.
Keskustelu on aina kulminoitunut kustannusten säästämiseen, ei palvelujen laatuun ja määrään.

Vanhusten arvostamisen ja sen mukaisen palvelun viimeisinä elinvuosina pitäisi olla itsestään selvyys omaisille, lainsäätäjille ja palvelujen järjestäjille kunnissa.

Tehtävä on kaikkien yhteinen ja se perustuu asenteeseen ja sivistysvaltion perusasioihin.

Nyt hämmästellään ja moititaan vanhuspalvelujen tasoa ja määrää. Vanhuspalveulaki 2012 muutti suunnan vanhustentaloista kotihoitoon ja eritasoisiin julkisiin ja yksityisiin palvelutaloihin.

Taas olivat tavoitteena säästöt. Kunnat ja kuntayhtymät palvelujen toteuttajina, sopijoina sekä valvojina luottivat liikaa kirjallisiin sopimuksiin ja jättivät valvonnan toimijoille. Sopimukset eivät sisältäneet taloudellisia sanktioita, joten niitä oli helppo rikkoa.

Kuntien virkamiesvalvonta on vaikeaa sopimusten suhteen onhan se havaittu jo sisäilmakohteissa.

Vanhusten palveluja ei saada parannettua jos asenne ei muutu. Kuntien on turvattava palvelujen toteutuminen verovaroin, säästöt eivät riitä turvaamaan palveluja.

Ostosopimusten sanktioineen ja hoitopaikoissa suoritettavan valvonnan tulee kohdistua palvelujen määrään ja laatuun.

Raimo Heinänen
kaupunginvaltuutettu, Essoten valtuutettu (ps.)
Mikkeli

Luetuimmat

Uusimmat uutiset