Lukijalta: Mikkelistä puuttuu johtajuutta

Mikkeli on hyvä kaupunki, mutta sillä ei ole edellytyksiä olla vahva maakuntakeskus. Asukasmäärä Etelä-Savossa on liian pieni ja jatkuvasti voimakkaassa laskussa. Sisäisesti ollaan hajoamispisteessä kilpailtaessa palveluista ja työpaikoista. Kun aktiiviväestö hupenee, verotulot eivät kasva.

Silti Mikkeli toimii kuin maatilan isäntä, joka ostaa koneita, rakentaa tiloja ja pitää paljon työvoimaa, jotta näyttäisi isolta ja hyvältä. Samalla isäntä unohtaa, että tulopuoli ei seuraa mukana. Konkurssi on yleensä väistämätön. Paitsi, että kaupunki ei oikeasti voi tehdä konkurssia.

Viime valtuustokaudella jokaisen talousarvion yhteydessä todettiin talouden sopeuttamisen tarve. Talousarviokokouksen aikaan hyvin vähän aikeista meni päätöksiin. Yleensä lainoituksen osuus kasvoi. Toiset ryhmät ja valtuutetut toivoivat turhaan elinkeinopolitiikan auttavan ja tuovan lisätuloja. Kaikki varmaan pelkäsivät sopeuttamisen ja leikkaamisen ikäviä seurauksia.

Sama linja näyttää jatkuvan kaupungissa: toivotaan parasta ja siirretään myöhemmäksi, ei tehdä liian hätäisiä päätöksiä. Kuitenkin tehdään koko ajan menoja ja velkaantumista lisääviä päätöksiä. Palvelurakenneratkaisukin ilmenee talousarviossa auttamattoman hitaana ja kalliina.

Mikään ryhmä valtuustossa ei halua ottaa leikkaajan roolia. Kaikilla on hyviä menojen ja palvelujen lisäämisehdotuksia.
Johtavana puolueena keskustalla olisi ollut edellisellä valtuustokaudella mahdollisuus vetää voimakkaampaa talouden oikaisun linjaa. Enemmistöä ei kuitenkaan löytynyt keskustan sisältä tiukemman talouden toteuttamiseen.

Nyt päävetovastuussa oleville demareille leikkaajan ja säästäjän rooli sopii erityisen huonosti. Demarit ovat toimineet ikään kuin oppositiopuolueena Mikkelissä, vaikka kunnallishallinto ei tunne kyseistä järjestelmää.

Demarit ovat kaikkein innokkaimmin tehneet aloitteita menojen lisäämisestä ja vastustaneet talouden tasapainottamistoimia. Demaritkaan eivät voi välttää vastuuta kaupungin heikenneestä taloustilanteesta.

Kuntatalous ja kaupungin talous ei ole talouden erillinen saareke, joka voisi elää omaa elämäänsä. Aluetalous ja sen mahdollinen kasvu ja kansantalouden kasvu määrittää käytettävissä olevat resurssit. Kymmeneen vuoteen kasvu on ollut lähes olematonta. Muutaman viime vuoden parempi kasvu ei ole olennaisesti muuttanut tilannetta ja uudet uhat ovat edessä.

Velkaantuminen on pysäytettävä ja käyttömenoja on saatava pienemmäksi. Verojen korottaminen ei ole kestävä ratkaisu.

Matti Piispa
Mikkeli