Lukijalta: Hiilikädenjälki mittaa hyötyjä eikä haittoja — miksei siitä puhuta?

Hiilikädenjälki mittaa tuotteiden ja palvelujen ilmastohyötyjä. Toisin kuin hiilijalanjälki, joka mittaa ympäristövaikutuksia negatiivisesta näkökulmasta.

Maailman ensimmäistä tieteellistä menetelmää hiilikädenjäljen mittaamiseen ovat kehittäneet Teknologian tutkimuskeskus VTT, Lappeenrannan teknillinen yliopisto ja Sitra.

Projektiin on osallistunut eturivin vientiyrityksiä. Fokuksessa on ollut työkalun kehittäminen positiivisten toimien arviointiin ja viestintään.

Hiilikädenjälki vaikuttaa hyödylliseltä työkalulta kehittyneen, vähempipäästöisen tuotteen tai palvelun tarjoamien hyötyjen korostamiseen. Positiivinen hiilikädenjälki voi auttaa kuluttajia valitsemaan vastuullisempia tuotteita ja palveluita.

Metsäpuolella hiilikädenjäljestä ei ole juuri rummutettu, ehkä ymmärrettävästi.
Etelä-Savo on Suomen metsäisin maakunta. Maakunta on Suomen ykkönen kantorahatuloilla mitattuna.

Puuston kokonaistilavuus on valtakunnan metsien inventoinnin mukaan Etelä-Savossa 179,5 miljoonaa kuutiometriä, mikä on noin kahdeksan prosenttia maan kokonaispuuvarastosta.

Puuston kasvu on lähes yhdeksän miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Vuonna 2014 puuston kokonaispoistuma oli Etelä-Savossa selvästi kasvua pienempi, noin 8,1 miljoonaa kuutiometriä, ja vuotuinen runkopuun hakkuukertymä hieman alle 6,8 miljoonaa kuutiometriä eli reilu kymmenesosa koko maan hakkuukertymästä.

Viime vuosina taimikoita on hoidettu koko maassa keskimäärin 160 000 hehtaaria vuosittain. Alueellisten metsäohjelmien mukaan hoitotarve olisi noin 270 000 hehtaaria.

Etelä-Savon metsissä on valtavasti hoitorästejä ja menettyä hiilen sidonnan kapasiteettia. Metsätulot vähenevät keskipitkällä aikavälillä, mikäli metsänhoitoon ei panosteta jatkossa enemmän.

Taimikon hoidon määrän pitäisi kasvaa nykyisestä 20 000 hehtaarista puolitoistakertaiseksi ja ensiharvennusten määrä olisi tuplattava, mikäli haluttaisiin pysyä esimerkiksi metsäohjelman tavoitteessa.

Oman metsäomaisuuden hoidon tehostaminen, minkä tuloksena hiilivarasto kasvaa enemmän kuin hoitamatta jätettäessä, on metsänomistajalle henkilökohtainen ilmastoteko. Sitoohan typillinen suomalainen 30 hehtaarin metsälö keskimäärin 66 tonnia hiilidioksidia vuodessa.

Kaupan päälle metsänomistajan metsävarallisuus kasvaisi ja yhteiskunnan tulisi kiittää metsien parantuneesta hiilensidonnasta. Yksi kannustin metsänhoidon aktivoimiseen voisi olla hiilikädenjälkityökalun kehittäminen taloudellisine kannustimineen ja siten hiilen sidonnan palkitseminen.

Lisäbonuksena aktiivisen metsänomistajan metsät ovat myös kestävämpiä ilmaston muutoksen tuomia metsätuhoja vastaan.

Seppo Huurinainen
puuntuottaja, metsädigiyrittäjä, MML, FL
Mikkeli

Luetuimmat