Mielipide: Viitostien metelistä valittavilta on suhteellisuudentaju hukassa

Juvan ja Mikkelin välisen valtatien remonttia on odotettu kauan ja hartaasti: vuosikymmen vuosikymmenen perään.

Ja kun se nyt vihdoin ja viimein on valmistumassa, alkaakin uikutus.

Äänessä ovat ne, joiden korviin ei kuulu enää linnunlaulu eikä hirvien korskinta.

Äänimaailmaa järkyttää liikenne ja elämä menee ihan sekaisin.

Uikuttajat ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan riemunamme.

Sitä parannusta tai muutosta ei ole, etteikö joku pahoittaisi mielensä. Se on hyväksyttävä ja sen ymmärtää.

Sen sijaan en ymmärrä sitä, että alueen valtamedioitten toimittajat hurahtavat aiheeseen näin totaalisesti.

Muutama asialle herkistynyt kansalainen saa palsta- ja aikatilaa suhteettomasti.

Luulisi toimittajilla ammattilaisina olevan enemmän suhteellisuudentajua.

Eikö merkitse mitään, että ihmishenkiä säästyy tien parantuessa?

Toimittajat olisivat voineet selittää herkkäkuuloisille, että lintujen pariutumisrituaalit painottuvat kevääseen ja laulu hiipuu kohti syksyä matkatessa.

Vanhalla valtatiella Juvan ja Mikkelin välillä kuoli yhden 10-vuotisjakson aikana niin paljon ihmisiä, että olisi riittänyt arkku joka kilometrille, ja muutama arkku olisi jäänyt liittymiinkin.

Eikö siis merkitse mitään, että ihmishenkiä säästyy tien parantuessa?

Eikö aikasäästökään ole minkään arvoinen?

Entä kaluston kunnon ja ihmismielen pysyminen hyvänä kun ei tarvitse taistella huonoja olosuhteita vastaan?

Uskon että hiljaisuutta kaipaaville löytyy alueita Suomesta riittämiin.

Saimaalla ja muillakin järvillä on varmasti sellaisia saaria, joihin ei heti kohta rakenneta valtatietä ja jokunen hirvikin voi uida korskahtelemaan sinne.

Sieltä luonnonrauhasta voi lähetellä toimittajille linnunlauluterveisiä mielin määrin.

Ari Rautio

Juva