Lukijalta: Sijaiskäytäntöjä Mikkelin kouluissa pitäisi muuttaa

Osmo Ukkonen ihmettelee, miksi Mikkelissä toimitaan opettajien sijaistuksessa eri tavalla kuin esimerkiksi Pieksämäellä ja Savonlinnassa.

Tarttis tehdä jotain. Mauno Koiviston lausuma tuli mieleeni, kun selasin uudelleen Länsi-Savon ansiokkaita kouluartikkeleita (LS 30.3. ja 7.4.). Edellinen koski Mikkelin kaupungin lainvastaista toimintaa opettajien sijaistuksissa, jälkimmäinen opettajiin ja avustajiin kohdistuvien vaara- ja uhkatilanteiden kasvua.

Aloitan otoilusta eli käytännöstä, jossa luokan sijaisena toimii koulun toinen opettaja oman toimensa ohella. Mikkelin koulutoimen sijaisohjeessa sanotaan, että pääsääntöisesti perusopetuksen ja lukiokoulutuksen opettajien 1—3 päivää kestävät sijaisuudet tulee hoitaa oto-periaatteella.

Ohje rikkoo yksinkertaisesti perusopetuslakia, jossa puhutaan oppilaan oikeudesta turvalliseen oppimisympäristöön ja oikeudesta saada päivittäin opetussuunnitelman mukaista opetusta, oppilaanohjausta sekä muuta tukea.

En voi ymmärtää, miksi Mikkelissä menetellään nykytavalla. Esimerkiksi Pieksämäellä ja Savonlinnassa sijaisuudet järjestetään aivan toisin, lainmukaisesti. Kyse ei ole mistään pienestä tilapäispoikkeamasta: Mikkelissä kertyy lukuvuosittain peräti yli 2 000 oto-tuntia.

Koulutoimi ilmoittaa hurskaasti, että lopullinen vastuu eri tilanteissa on aina koulun rehtoreilla. Mistäköhän johtuu, että koulujen rehtorit eivät mielellään puhu otoilusta, sen aiheuttamista ongelmista tai tule omilla nimillään julkisuuteen kertomaan, että opettaja, joka määrätään hoitamaan naapuriluokan otoilua aiheuttaa tuplavahingon, koska myös oma opetusryhmä jää osa-aikaisesti vaille opetusta ja valvontaa?

Arvelen, että kaupungin oto-käytäntöä käytetään myös opetuskulujen säästötoimena. Toivoisin oppilaiden huoltajien kiinnittävän asiaan huomiota.

Lehti haastatteli oppilaskunnan edustajia ja heidän mukaansa ”luokassa syntyy hirveä hälinä ja kaaos” ja että ”tästä menettelystä kannattaisi luopua ja keksiä parempi käytäntö”. Fiksuja oppilaita.

Kaupunki odottelee eduskunnan oikeusasiamiehelle tehdyn kantelun lopullista päätöstä. Mahtaakohan silläkään olla vaikutusta nykykäytäntöön?

Kyse on myös opetushenkilöstön vastuusta ja oikeudesta turvalliseen työympäristöön. Tätä kohtaa valaisi hyvin Länsi-Savon artikkeli kouluissa kasvavasta, henkilökuntaan kohdistuvista vaara- ja uhkatilanteista.

Tosiasia on, että luokissa on yhä enemmän erityistä ja tehostettua tukea tarvitsevia oppilaita. Uskoisin, että nämä pitäisi opettaa omina ryhminään eikä integroida heitä kasvavassa määrin yleisopetuksen pariin.

Ajatus integraatiosta saattaa olla kaunis, mutta sen aito toteuttaminen vaatisi aivan toisenlaista resurssointia koulupuolelle. Monissa elämän tilanteissa keskeisenä terminä kulkee käsite ennaltaehkäisy. Miksi tätä ajatusta ei voi toteuttaa myös koulumaailmassa?

Miettikääpä tilannetta, jossa luokassa on useampia ongelmaoppilaita, jotka tarvitsevat jatkuvaa tukea. Ja tällainen ryhmä jätetään oto-menettelyssä ilman valvontaa!

Vastuu on kyllä tällöin jossain muualla kuin rehtorilla tai oto-opettajalla.

Osmo Ukkonen

eläkeläinen, opetusalan ammattilainen

Mikkeli