Lukijalta: Uusliberalismi jyllää, vaikkei sitä myönnetä

Uusliberalismi juontaa juurensa Suomessa 1980-luvun loppuun. Se rantautui ensin muualle Eurooppaan, esimerkiksi Englantiin 1970-luvulla ja tunnettiin siellä nimellä thatcherismi.

Se on salakavalasti ja pikku hiljaa vallannut yhä enenevässä määrin alaa yhteiskunnallisessa ajattelussamme. Sitä markkinoivat aluksi virkamiehet, tutkijat ja
konsultit.

Tällä hetkellä se vaikuttaa voimallisesti. Monet eivät edes tajua ajattelevansa sen mukaisesti.

Voiton tavoittelu on elimellinen osa uusliberalismia. Voiton tavoittelu verhotaan kehittämiseksi. Kaikkea pyritään kehittämään eli käytännössä vain harvat hyötyvät tästä kehittämisestä.

Se on uusliberalismin päätavoite: Yhteiskunnallinen sääntely tulee poistaa vapaan markkinatalouden hengessä. Kaikkinainen sääntely tulee purkaa, koska sen katsotaan olevan kehityksen jarru.

Kummallista kyllä, juuri kukaan ei mainitse koskaan uusliberalismia nimeltä. Vai oletteko esimerkiksi poliitikkojen kuulleet käyttävän tätä termiä retoriikassaan?

Uusliberalismi tuodaan esiin juuri näin: hienossa valeasussa ja kaunein sanakääntein. Entinen keskustan ministeri Anne Berner on kuvaavimpia esimerkkejä uusliberalistisista poliitikoista.

Hän pyrki saamaan aikaan uudistuksia ja saikin niitä aikaan niitä. Hän vapautti esimerkiksi taksiliikenteen uusliberalistiseksi sekoiluksi.

Mutta älkää pelätkö: tuleva hallituksemmekin tulee sotkeutumaan punamultalangoissaan uusliberalistisiin pyrkimyksiin. Siitä pitävät maamme talouselämän uusliberalistiset tahot huolen.

Antti Kivimäki
puheenjohtaja
Pieksämäen kristillisdemokraatit