Mielipide: Avohakkuun kieltäminen romuttaisi metsätalouden

Jatkuvaa kasvatusta vaativa Erkki Lähde esitti, että avohakkuut pitäisi kieltää.

Perustelut olivat sen verran yliammuttuja, että pitää sanoa, ettei me savolaisetkaan aivan kaikkea uskota.

Suosittelen tutustumaan nykyiseen sertifioituun metsänhoitoon ja viimeisimpiin tutkimustuloksiin jatkuvasta kasvatuksesta.

Avohakkuu ei vähennä luonnon monimuotoisuutta, vaan lisää sitä.

Jos siirrytään jatkuvaan kasvatukseen, se edellyttää nykyisissä tasarakenteisissa metsissä pienaukkohakkuita. Viimeisimmät tutkimukset osoittavat, että taimettuminen epäonnistuu pienaukoissa.

24.10. Metsälehdessä kerrotaan tutkimuksesta, missä Metsähallitus on Luonnonvarakeskuksen kanssa tehnyt satoja hehtaareja pienaukkoja ja poimintahakkuita vuodesta 2010 lähtien. Tulokset julkaistaan lähiaikoina.

Viljavilla, kuuselle sopivilla mailla taimimäärät ovat korkeita. Uudistumistulos on kuitenkin vielä epävarma. Karuimmilla kasvupaikoilla on vain vähän kuusen taimia. Jos tavoitteena on mänty- tai koivuvaltaisten taimikoiden syntyminen, taimettuminen on epäonnistunut lähes kaikissa pienaukoissa.

Tämä tutkimus osoittaa vanhan tiedon oikeaksi, että ilman viljelyä metsät muuttuvat kuusikoiksi. Koivu ja mänty ovat valopuita, jotka vaativat metsäpalon tai avohakkuun.

Jatkuvassa kasvatuksessa kaikki metsät muuttuvat sadassa vuodessa kuusikoiksi. Ei nähtäisi enää tämän syksyn kaltaista hienoa ruskaa, vaan synkkiä kuusikoita. Metsien monimuotoisuus häviää. Tämäkö on jatkuvan kasvatuksen tavoite?

Samassa lehdessä ruotsalainen professori Tomas Lundmark esittää skenaarion miten käy, jos 15 prosentissa metsiä siirrytään jatkuvaan kasvatukseen. Kymmeneen vuoteen ei tule juuri mitään eroa, mutta 50 vuoden kuluttua erot ovat selvät. Jatkuvassa kasvatuksessa kasvu vähenee ja samalla ilmastohyöty.

Avohakkuu ei vähennä luonnon monimuotoisuutta, vaan lisää sitä. Vuosittain uudistetaan vain yksi prosentti metsäpinta-alasta avohakkuulla.

Avohakkuualue ei ole tyhjiö, vaan sinne tulee heti eläin- ja kasvilajistoja, joille aukea on luonnollinen elinalue. Ilman metsäpaloja tai avohakkuita monet kasvi-ja eläinlajit taantuisivat. Esim. kanalinnut tulevat heti avohakkuiden jälkeen seuraavana keväänä pesimään aukeille suojaan pedoilta.

Suosittelen lukemaan samassa lehdessä jutun ns. Osaran aukoista ja samalla muistelemaan vanhoja ennustuksia auratuille alueille perustetuista taimistoista.

Samat ennustajat, jotka kieltäisivät nyt avohakkuut, väittivät 1970-luvulla, että auratuille avohakkuualueille ei koskaan tule kasvamaan metsää tai ne tuhoutuvat myöhemmin.

Metsähallitus hakkasi 1940- ja 50-luvuilla Susivaaran palstalla 21 000 hehtaaria aukeaksi ja aurasi alueet ennen viljelyä. Ennen hakkuuta alueella kasvoi kitukasvuista puustoa nnoin 30 kuutiometriä hehtaarilla.

Nyt alueelta hakataan puuta lähes 200 kuutiota hehtaarilta ja puuston kasvun arvioidaan olevan viisi kuutiota hehtaarilla. Alueella on myös Suomen paras metsokanta.

Totuus paljastuu aina, mutta metsässä se paljastuu joskus vasta 50 vuoden kuluttua. Totuus paljastuu myös jatkuvasta kasvatuksesta. Nyt jo tiedetään, että kasvu putoaa merkittävästi ja myrskytuhot lisääntyvät samoin kuin korjuuvauriot. Puun hinnasta menetetään 10—20 prosenttia.

Ennustan, että viidenkymmenen vuoden kuluttua vaaditaan jatkuvan kasvatuksen hakkuiden kieltämistä.

Väinö Sikanen

Metsälehden asiantuntija, entinen UPM:n metsänhoito- ja neuvontapäällikkö

Mikkeli

Kommentoidut