Mielipide: Kuinka Mikkeli nousee?

Puoluepolitiikan ja päätöksenteon ulkopuolelta tarkasteltuna Mikkelin meininki herättää ihmetystä ja tarvetta kertoa mielipide hyvästä talousohjauksesta. Pitkään Mikkelissä vaikuttaneena ja kaupungissa eri rooleissa toimineena huoleni on suuri.

Kaupungin luottamus- ja virkamiesjohdon talousohjaus on ollut heikkoa. Toimintaa ei ole ohjannut järkevä taloussuunnittelu.

Puoluepoliittiset edut, eturyhmien etujen valvonta ja huono yhteistyökyky ovat johtaneet päätöksenteon umpikujaan. Talousluvut ovat summa tekemisen tasosta. Viime vuoden tuloslukuja ei ole vielä julkistettu, mutta tulos lienee noin 30 miljoonaa euroa alijäämäinen.

Useat luottamusmiehet ovat syystä kiinnittäneet huomion talouden tervehdyttämiseen. Yhtenä erityisenä asiana on sovittu konserniyhtiöiden ulkopuolinen selvitys. Kuinka se tehdään ja millainen on toimeksianto?

Olisikin tärkeää, että konserniselvityksessä tutkittaisiin myös päätöksentekoon liittyvät kytkennät eri yhdistysten avustuksiin.

Mikkelin puistoyhdistyksen lisäavustuksen ehtoja on vekslattu sopiviksi vuosittain ja aiemmat päätökset visusti unohdettu. Edelleen puistoyhdistys pyörittää toimintaansa kaupungin verotuella ja herättää alan yrityksissä paheksuntaa epäterveen kilpailuasetelman osalta. Yrittäjät toimivat omilla rahoillaan, riskillä ja puistoyhdistys suurelta osin kaupungin veroeuroilla. Yhdistyksellä on vain yksi kassa ja sisäisen toiminnan valvonta ei ole julkista.

Useiden konserniyritysten tila on surullinen, tappiot ovat miljoonaluokkaa. Saimaa-stadiumi, jonka piti olla myös kongressi- ja kokouskeskus, syötettiin päätöksentekijöille utopistisilla talousennusteilla, joissa ei ollut hiventäkään alan tuntemusta. Kumulatiivinen liiketoimintatappio on noin 1,5 miljoonaa euroa. Onneksi tappio kutistui viime tilikaudella 280 000 euroon..

Bio-Sairilan ja vesilaitoksen investoinnit ylittyvät 20–30 miljoonaa euroa alkuperäisestä hinta-arviosta. Molempien osalta pääurakoitsijoiden työskentely laitoksilla on päättynyt ja omistaja vastaa projektien loppuunsaattamisesta. Aikatauluista ja kustannuksista on vain arvailuja.

Iso kysymys kuuluu: Miten Mikkelin kaupunki organisoi rakennuttajapalvelujaan? Kuka vastaa kustannuksista, rakentamisen laadusta ja sujuvuudesta sekä lopputuloksesta? Rakentamiseen liittyviltä tahoilta on ihmetelty tilaajaorganisaation sekavuutta ja tehottomuutta. Ottaako konserniselvitys kantaa näihin investointihankkeisiin?

Veroeurojen tehoton ja huono käyttö on varastamista kuntalaisilta – tämä vanha neuvo on unohdettu. Nyt olisi Mikkelissä aika tehdä päätöksiä, joissa osaaminen, vastuuntunto ja talous ohjaavat päätöksentekoa. Puoluepoliittinen, omien eturyhmien tai oman edun tavoittelu syrjään, tilalle yhteisvastuu, hyvä yhteistoiminta ja taloustaidot. Numerot eivät muutu ilman toimenpiteitä.

Mikkeli korotti kuntalaisten maksamia veroja viime vuoden lopulla. Tämä mahdollisuus on käytetty, mutta kunnan talous ei osoita kuluvan vuoden osalta tuloksen paranemista. Yhteisöverotulot yrityksiltä eivät kehity myönteisesti, kun koko talous on ahdingossa. Velkamäärä kaupunkikonsernissa tänä vuonna on noin 10 000 euroa per asukas. Terveydenhoitokulut eivät myöskään ole laskusuunnassa. Uusinvestointeja pitäisi siirtää, huomioiden kuntatalouden tila ja yleiset talousvaikutukset.

Yksityis- tai yritystaloudessa nämä merkit olisivat hälyttäviä – sama logiikka pätee myös kuntatalouteen.

Mikkeli on seutukunnan talousveturi ja sen elinvoimasta pitää huolehtia. Tähän kannustan kaikkia päättäjiä. Ilman kuntatalouden pikaista korjausta ei tilanne parane lähivuosina.

Hannu Koponen

Tavaratalojohtaja, eläkkeellä

Puumala