Mielipide: Hyvinvoinnin ja sivistyksen leikkaaminen käy kalliiksi

“Saattohoitoa Saimaalla” tuli ensimmäisenä mieleen kun Mikkelin kaupunki pyysi muutama vuosi sitten ehdotuksia kuntalaisilta kaupungin uudelle sloganille.

Silloin ajatuksissa oli eläköityvä Mikkeli, josta puuttuu työpaikkojen vetovoima. Nyt slogan sopii myös kaupungin kaavailemille leikkaustoimille.

Julkisessa keskustelussa jatkuvasti näkyy, mitä aiotaan tehdä palveluille, jotka koskettavat suurta osaa kunnan asukkaista.

Keskustelusta on saanut sellaisen kuvan, että nostetaan veroja ja lakkautetaan muutama kirjasto, liikuntapaikka ja teatterin avustuksia, ja tällä pitäisi kunnan talous parantua.

Puhutaan kuitenkin säästöistä, jotka ovat vain murto-osa kunnan budjetista. Palvelut, jotka ovat joutumassa leikkuriin, eivät täällä ole olleet “tuhlaajapoikia”, vaan yrittävät sinnitellä pienillä talousraameilla ja tuottaa suurelle osalle kuntalaisista laadukasta palvelua.

Nyt ollaan leikkaamassa hyvinvoinnista ja sivistyksestä, ja halvalla lähtee. Kyseisten palvelujen supistaminen vaikuttaa varmasti tulevaisuudessa.

Nykyään puhutaan syrjäytymisestä ja ihmisten liikkumattomuudesta. Hyvinvointi- ja sivistyspalvelujen supistaminen kasvattaa eriarvoistumista, kehitys on jo nyt nähtävissä.

Osa kansasta harrastaa palavasti ja toinen osa passivoituu täysin. Keskitien kulkijat häviävät täysin, jos kunnista hävitetään hyvinvointivaltion peruspilarit.

Mikkelissä on ollut paljon hankkeita, joiden lopputulos ei ole ollut toivottu.

Rahaa on laitettu suuriinkin hankkeisiin, kuten Saimaa-stadiumiin, Biohaukeen ja konsulttien palkkaamiseen kaupungin imagon muuttamiseksi. Kaikki nämä näyttävät epäonnistuneen.

Puhumattakaan Essotesta ja siihen liittyvistä hankkeista, jotka ovat aiheuttaneet suurimman osan alijäämästä. Sote-asiasta ei ole edes päätetty valtion tasolla ja sairaanhoitopiiri on silti tehnyt suuria muutoksia sokkona.

Toivottavasti päättäjät pystyvät tekemään yhteistyötä yli puoluerajojen ja miettivät, mikä on hyvinvoinnin kannalta tärkeää. Suomessa kuitenkin vielä arvostetaan enemmän tekoja kuin tyhjiksi jääviä lupauksia.

Johanna Räisä