Mielipide: Jatkuva metsän kasvatus supistaa metsän hiilinielua

Melkein viikoittain saa lukea jatkuvan kasvatuksen suosittelijoiden yleisöosastokirjoituksia.

Jatkuvan kasvatuksen suosio näillä kirjoittajilla perustuu pelkästään mielikuvitukseen. Heidän mielikuvitusmetsässään hakataan vain arvokkaita tukkipuita ja vältytään kalliilta istutus- ja taimikonhoitotöiltä.

On väitetty, että jatkuvalla kasvatuksella hiilinielut metsässä kasvaisivat, nykyisten metsien ollessa vain puupeltoja.

Kirjoituksista saa mielikuvan, että Erkki Lähteen esittämät väittämät perustuvat hänen tekemiinsä tutkimuksiin ja sen sijaan avohakkuista ei olisi tutkimustuloksia.

Todellisuudessa Lähde ei esitellyt tutkimustuloksia, vaan pitkäaikaisen mielipiteensä.

Hänen tutkimuksensa olivat niin lyhytaikaiset ja suppeat, että niiden perusteella ei voi tehdä arvioita jatkuvan kasvatuksen kannattavuudesta.

Sen sijaan pidemmällä ovat tutkimuksissa sen jatkajat, tutkimusprofessori Jari Hynynen sekä tutijat Kalle Kärkkäinen ja Sauli Valkonen.

He kertoivat tutkimustiedoistaan Metsälehdessä 11.10.2018. Heidän mielestään on hyvin epävarmaa, uudistuuko taimettuminen pienaukoissa.

Se tiedetään jo, että jatkuvassa kasvatuksessa kasvu supistuu kuusikoissa noin 30 prosenttia verrattuna istutusmetsiin. Vastaavasti supistuu metsien hiilinielu.

Lähde ei itse usko, että jatkuva kasvatus voisi olla pääasiallinen metsien käsittelymuoto, vaikka hän näin asian esittää.

Kysyin kerran hänen ollessaan Mikkelissä, kuinka suurella alalla olisi Suomessa mahdollista harjoittaa jatkuvaa kasvatusta. Vastaus oli: ”lähempänä 10 prosentilla kuin 50 prosentilla Suomen metsäalasta.” Tästä voi olla samaa mieltä.

Tutkija Timo Saksa suoritti Mikkelin alueella tutkimusta avohakkuiden viljelyistä kahden apumiehen voimin kaksi vuotta. Hän ihmetteli, miten paljon on luonnontaimia alueilla, joilta Mikkelin kaupunki korjasi havut energiaksi.

Tämäkin tutkimus todisti, ettei ihmisellä ole mitään mahdollisuutta saada Suomen metsissä aikaiseksi väitettyä puupeltoa.

Eläkkeellä olevan Länsi-Savon toimittajan Veikko Kilkin kanssa etsimme koko päivän hänen jutuissaan mainitsemaansa puupeltoa.

Kiersimme kahden pitäjän alueella sekä UPM:n omia että yhtiön hoitamia yksityistiloja. Emme löytäneet yhtään puupeltoa.

Kilkki teki Länsi-Savoon usean sivun jutun kuvineen säilytetyistä, arvokkaista luontokohteista.

Hän myönsi, että metsiä käsittelevissä jutuissa piti aina mainita puupelto, syväauraus ja koivun hävittäminen. Suosittelen kaikille kirjoittajille samanlaista retkeä.

Tuhansien tilojen joukosta olen tavannut vain yhden tilan, jota on hoidettu useita sukupolvia jatkuvan kasvatuksen mallin mukaan.

Tilalla on päästy hyvään kasvutulokseen johtuen suotuisasta metsätyypistä sekä omatoimisista hakkuista ja hoitotöistä. Tila sijaitsee Mikkelin Harjunmaassa.

1970-luvulla tilan metsissä oli vielä useita puulajeja. Nyt on selvästi nähtävissä, että tilan metsät muuttuvat puhtaiksi kuusikoiksi. Näin metsät alkavat luontaisesti olemaan lähempänä puupeltoa kuin nykyiset viljelymetsät.

Mahdollisesti jatkuva kasvatus loppuu tilalla, kun on pakko siirtyä koneelliseen korjuuseen ja ostopalveluina hoidettaviin hoitotöihin.

Vihreiden puoluesihteeri Veli Liikanenkin myönsi, ettei ole järkevää kieltää avohakkuita, vaan palauttaa uudistamisen ikäraja. Hänen mielestään metsiä uudistetaan liian nuorina.

Antaisin pitkän kokemuksen perusteella metsänomistajille ilmaisen neuvon. Kokeilkaa pienillä alueilla jatkuvaa kasvatusta.

Säälin niiden metsänomistajien lapsia, jotka lähtevät hakkaamaan jatkuvan kasvatuksen mallien mukaan kaikki metsänsä.

Nykyisissä tasarakenteisissa metsissä menee melkein sata vuotta, ennen kuin metsään saadaan eri-ikäisiä ja eriläpimittaisia puita samalla kuviolle.

Kustannukset siirtyvät tuleville sukupolville.

Väinö Sikanen
Metsälehden asiantuntija
entinen UPM:n metsänhoito- ja neuvontapäällikkö

Luetuimmat