Puheenvuoro: Suomi tarvitsee uutta aluepolitiikkaa

Suomen väestökehityksen ongelmat korostuvat aluetasolla, kirjoittavat Seppo Kääriäinen ja Erkki Liikanen. He esittävät seitsemän kohdan listan siitä, millaista on tähän aikaan sopiva aluepolitiikka.

Suomi on menestynyt monella mittarilla hyvin. Mutta ongelmaton tilanteemme ei ole. Ilman toisen asteen koulutusta jäävien työllistyminen on selvästi muita heikompaa. Väestön ikääntyminen on suuri haaste. Jos syntyvyys ei nouse tai maahanmuutto olennaisesti lisäänny, väestö uhkaa supistua 2030-luvulta lähtien. Jos samalla on alhainen investointiaste, heikentyvät mahdollisuudet pitää yllä hyvinvointivaltiota.

Aluetasolla väestökehityksen ongelmallisuus moninkertaistuu. Väestön ennustetaan kasvavan Uudenmaan, Varsinais-Suomen ja Pirkanmaan maakunnissa. Kainuussa, Etelä-Savossa ja Kymenlaaksossa sen ennustetaan supistuvan noin 10 prosenttia jo vuoteen 2030 mennessä. Itä-Suomen asemaa korostuu kuvassa.

Maakunnissa kasvu keskittyy keskuskaupunkeihin ja niiden ympäristöihin. Samalla tiedetään, että yhteiskunnan selviytymiskyky on sitä vahvempi, mitä elinvoimaisempia alueet kauttaaltaan ovat.

Alueiden kehityksen erilaisuus ei ole uutta, ei Suomessa eikä muualla. Taustalla ovat taloudelliset ja teknologiset tekijät sekä demografia. Väestön kasautuminen voi lisätä tuottavuutta ja helpottaa työllistymistä. Kehitys on tuonut taloudellisia hyötyjä, mutta se ei ole tapahtunut ilman ongelmia.

Puolet maan väestöstä asuu vielä 20 vuoden kuluttuakin supistuvan väestön maakunnissa. Jos siihen liittyvät kasvavat erot palveluiden saatavuudessa ja hinnassa, kiinteistöjen arvojen jyrkkä lasku muuttotappioalueilla ja asumiskustannusten jatkuva nousu kasvavissa keskuksissa, hyvinvointimallin tulevaisuus on uhanalainen.

Monet alueiden erilaista väestökehitystä ajavat demografiset ja taloudelliset voimat ovat sellaisia, ettei niitä voi, eikä ole syytäkään pysäyttää. Mutta niitä on pyrittävä hallitsemaan. Samaan johtopäätökseen päätyivät Harvardin professorit Benjamin Austin, Edward Glaeser ja Lawrence Summers Yhdysvaltain osalta. Heidän mielestään tarvitaan uudenlaisia toimia Yhdysvaltain ”sydänmaiden” näivettymisen pysäyttämiseksi. Eivätkä he ole yksin.

On syytä pohtia, mitä tähän aikaan sopiva aluepolitiikka voisi olla? Sen rakentamisessa olisi otettava huomioon ainakin seuraavat lähtökohdat:

1. Tuotannon ja työllisyyden rakennemuutosta ei voida estää, mutta sitä voidaan ohjata tasapainoiseen suuntaan ihmisten asuinpaikkamieltymyksiä kunnioittaen. Tämä tarkoittaa, että asuntotuotannolle luodaan paremmat laajenemisen edellytykset kasvukeskuksissa. Samalla huolehditaan liikenne- ja tietoliikenneyhteyksien kehittämisestä niin, että työssäkäyntialueet laajenevat ja paikasta riippumattoman työn tekemisen edellytykset paranevat.

2. Muuttoliikkeen pitää voida kulkea molempiin suuntiin. Työvoimapulaa koetaan maan kaikissa osissa. Joustava työn perässä siirtyminen ja työperäinen maahanmuutto tukevat kasvun edellytyksiä myös suurten keskusten ulkopuolella.

Yhteiskunnan selviytymiskyky on sitä vahvempi, mitä elinvoimaisempia alueet kauttaaltaan ovat.

3. Peruspalveluista tulee huolehtia niin, että ne sallivat ihmisten asua ja elää normaalia elämää Suomen eri alueilla. Soteuudistus on siinä tärkeä.

4. Erityisesti on pidettävä kiinni Suomen vahvuudesta koulutuksen suhteen: Laaja ammattikoulu-, lukio- ja korkeakouluverkosto ovat olleet olennainen osa suomalaisten henkisen pääoman kehittämisessä. Ne myös ovat avainasemassa, kun halutaan turvata kansalaisille mahdollisimman yhdenvertaiset lähtökohdat.

5. Kouluverkon harventumista ei voi estää, mutta lähikoulujen toimintaedellytyksiä tulee tukea etäopetusteknologian avulla.

6. Politiikassa on hyödynnettävä ihmisten omaa aloitteellisuutta. Meillä on paljon esimerkkejä siitä, kuinka kansalaisten ja yrittäjien ideat ja paikalliset kehittämispyrkimykset ovat johtaneet menestystarinoihin.

7. Päätöksenteon tulee myös aluepolitiikassa perustua tietoon. Tutkimusta siksi tarvitaan. Suomen poikkeuksellisen hyvät rekisteripohjaiset tietoaineistot tarjoavat tutkimukselle erinomaisen lähtökohdan. Tutkimus ei ole vain kansallisesti hyödyllistä vaan myös kansainvälisesti kiinnostavaa. Aluekehityksen kysymysten tulee kuulua myös Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen agendalle.

Alueellinen kehitys on pitkän aikavälin trendi, joka ylittää vaalikaudet ja se koskettaa kaikkia kansalaisia.

Hallitus on ilmoittanut käynnistävänsä uudelleen komiteatyön, jossa niin hallitus- kuin oppositiopuolueet osallistuvat. Alueellinen kehitys ja politiikkahaasteet on tärkeä ja hyvä kohde sellaiselle työlle. Samalla voidaan hakea myös yhteisymmärrystä alueiden välillä.

Seppo Kääriäinen

Erkki Liikanen