Mielipide: Jatkuva kasvatus tuottaa avohakkuuta paremmin

Opetan jatkuvaa kasvatusta ja hoidan 300 hehtaarin tilaa avohakkuuttomasti Heinävedellä.

Väinö Sikanen esitteli ennakkoluulojaan (L-S 14.11.). Samoja väitteitä toistellaan säännöllisesti ja yritetään perustella myös tutkimuksilla.

Todellisuus on ihmeellisempää. Jatkuva kasvatus toimii lukuisissa paikoissa hakkuukerta toisensa jälkeen mainiosti ja metsänomistajalle jää käteen enemmän rahaa kuin avohakkuumetsätaloudessa.

Sekapuusto kasvaa paremmin kuin yksipuulajinen.

Jatkuvassa kasvatuksessa suositaan sekapuustoisia metsiä. Sekapuusto kasvaa paremmin kuin yksipuulajinen.

Suomen metsät kuusettuvat, koska avohakkuumetsätaloudessa istutetaan paljon kuusentaimikoita. Luontainen lehtipuusto usein poistetaan.

Esimerkiksi valopuu mänty uudistuu jatkuvan kasvatuksen metsässämme jo ajourien risteämiskohdan kokoiseen valoaukkoon. Sitä suurempi aukko ei ole tarpeen sekametsän ylläpitämiseksi.

Paljon puhutut pienaukot ovat avohakkuita, eivät metsän jatkuvasti puustoisena säilyttävää jatkuvaa kasvatusta. Ja pienaukot ovat kaiken lisäksi suuria, jopa 0,3 hehtaarin kokoisia.

Tällaisten sadan metrin pituisten ”pienaukkojen” taimettumisongelmat tai hakkuussa syntyvät taimivauriot ovat avohakkuun ongelmia, eivät jatkuvan kasvatuksen ongelmia. Sopivaan tiheyteen yläharvennetussa metsässä taimia syntyy ainakin meidän metsissämme aina, monesti liikaakin.

Kaikki vauriot ja riskit ovat jatkuvassa kasvatuksessa pienempiä kuin avohakkuumetsätaloudessa. Tuulituhot vähenevät, hirvi- ja myyrätuhot loppuvat ja tasaikäisiä yksipuulajisia metsiä uhkaavat tuholaisetkin pysyvät helpommin kurissa.

Korjuuvaurioita ei ainakaan meillä ole sen enempää kuin alaharvennusmetsissäkään.

Puuston kasvu on seurausta auringon energian sitoutumisesta puiden lehtiin ja neulasiin. Avohakkuulla kymmen vuoden ajan kaikki valo menee hukkaan, heiniin.

Muokkaus, istutus, heinäys ja pääosin taimikon hoitokin voidaan jatkuvassa kasvatuksessa unohtaa. Samoin kaikkialla turha ennakkoraivaus. Jos noille töille laskee hintaa, niiden välttäminen parantaa kannattavuutta.

Lisäksi jatkuvassa kasvatuksessa hakkuussa saatava tukkiprosentti on paljon suurempi kuin avohakkuumetsätaloudessa saavutettu.

Siksi tilipussi lihoo siitä huolimatta, että isot ostajat pitävät kiinni perusteettomasta kartellihinnoittelustaan ja maksavat jatkuvan kasvatuksen tukista huonommin kuin avohakkuulta saadusta. Tämä perusteeton hinnoitteluvääryys tulee toki korjata.

Avohakkuumetsätalous hävittää metsän monimuotoisuuden, pilaa vesistöt ja maiseman. Aukolle tulevat horsmat ja myyrät eivät monimuotoisuusongelmia ainakaan vähennä.

Metsän hiilivarasto pienenee avohakkuumetsätaloudessa. Hiilensidonta taas pienenee jokaisessa hakkuussa, poikkeuksetta.

Turvemaiden avohakkuut ovat ilmastolle ja vesistöille lähes yhtä haitallisia kuin turpeen poltto ja ne tullaankin kieltämään, mitä pikemmin, sen parempi.

Risto Sulkava

FT

Heinävesi