Lukijalta: Ei unohdeta kuntoutusta

Olin menettänyt liikuntakykyni lähes kokonaan kasvaimen takia. Pystyin kävelemään vain pienen matkan kerrallaan kepin kanssa.

Emme tee ihmeitä, mutta lupaamme tehdä parhaamme. Näin sanoi KYS:n kirurgi minulle ennen selkäleikkausta. Olin menettänyt liikuntakykyni lähes kokonaan kasvaimen takia. Pystyin kävelemään vain pienen matkan kerrallaan kepin kanssa.
Leikkauksen jälkeen oli loppukin kävelykyky poissa. Kädet ja yläruumis liikkuivat sen verran, että sain jotenkin syötyä omin voimin, vuoteessa maaten. Olin täysin hoitajien nosto-ja kääntelyavun varassa. Siirto Kuopiosta Mikkeliin sairaalaan ja sieltä Kyyhkylään vaativan kuntoutuksen osastolle.

Ennen kuntoutusta tuli mieleen, että tässäkö tämä nyt oli. Mutta sitten alkoi tapahtua, tehtiin monenlaisia käytännön testejä. Omin voimin keitettiin päiväkahvit, parkkeerattiin leikisti autot, siirrettiin palikoita laatikosta toiseen vasemmalla ja oikealla kädellä, katsottiin kellosta kumpi käsi oli nopeampi. Rakennettiin palikoista talo, tutkittiin hienomotorisia sormien ja käsien liikkeitä ja paljon muuta, jolla luotiin pohjaa tulevalle kuntoutusohjelmalle.
Fysiatrien tiimi suunnitteli, millä aloitellaan fyysisen kunnon kohentelu. Päätin, että täysillä mukaan, eihän tässä ole mitään menetettävää. Päinvastoin, innostuin rehkimään liikaakin. Kuntosalia sai käyttää omin päinkin virka-ajan ulkopuolella.
Kyyhkylässä oli paljon virikkeellistä toimintaa. Siellä voi musisoida, laulaa, piirtää, tehdä visailutehtäviä ja lukea kirjoja. Harrasteissa hoitohenkilökunta oli täysillä mukana ja ehdotti potilaille osallistumista omiin ja yhteisiin rientoihin. Liikuntasalin tilaisuudet, hartaushetket ja rentoutustunnit tuli käytyä. Hoitajat lykkäsivät meitä pyörätuolissa tilaisuudesta toiseen. Se paransi myös ruumiillista kuntoa.
Hoitohenkilökunnan iloinen ja huumorintajuinen suhtautuminen loi luottamuksellisia keskusteluja ja keskinäisiä suhteita.

Vertaistukikeskustelut potilastovereiden kanssa toivat monille rohkaisua oman kuntoutuksen suhteen. Päätyö oli kuitenkin päivittäinen oma harjoittelu. Päätä ei puskettu seinään. Jos tämä ei tuonut tulosta, kokeillaan huomenna toista harjoitetta.
Tulosta alkoi syntyä milli kerrallaan päivää kohti. Oli hienoa nähdä nopeammin kuntoutuneiden kotiutuvan. Vammaispalvelu oli tehnyt kotonani muutostöitä ja minäkin olin kuntoutunut siten, että pystyin pyörätuolissa suoriutumaan pienistä askareista omin voimin. Kotiinpaluuta varten sain ohjeet kotijumppaa varten.
Kirjoitin tämän siksi, että kun terveydenhuollon rahoja järjestellään uusiksi, ei unohdettaisi elintärkeää ja elämänlaatua kohottavaa kuntouttavaa sairaanhoitoa.

Pertti Hynönen
Mikkeli

Osallistu keskusteluun

Länsi-Savo