Mielipide: Luonnon tuhlaaminen on muutettava sen säästämiseksi

Muuan liikkuja kaipasi järvimaisemia. Ovathan ne Tuppuralankin kuntopolulla olemassa, pitää vain mennä rantaan niitä ihailemaan.

Mutta onko siellä enää satakieliä, laulurastaita, helmipöllöjä tai kerttusia? Kadonneet ovat ainakin luontopolku, opasteet ja kaunis rantahaavikko.

1990-luvulla puhuin puistovastaavan kanssa raivaamisesta. Puolustin luontoa. Vetosin siihen, että tontit eivät yltäneet rantaan, joten mikä oikeus ihmisillä oli vaatia privaattia järvinäköalaa?

Vastaava valitti, että ihmisten mielestä ”linnut ovat niin pieniä”. Onko niin, että pienistä ei tarvitse välittää?

Pölyttäjistä on jäljellä kolmasosa, pienistä ei siis ole piitattu. Puolet Suomen linnuista on vaarassa. Kannattaisiko mennä rantaan kuuntelemaan lintujen laulua ja jättää pusikot pesimiseen?

Toivon, että kasvattajat opettavat lapsia elämään oikeaa elämää todellisessa maailmassa. Rakastamaan ja suojelemaan luontoa ja käsittämään itsensä osana sitä, ei sen hyväksikäyttäjänä ja riistäjänä.

Luonnontilaista alaa tarvitaan huimasti lisää. Ilman luontoa ei ole mitään muutakaan.

Luonto säästyy, jos muutamme sen tuhlaamisen säästämiseksi. Ei auta odottaa hallitusten toimia, vaan jokainen päätös on tehtävä, ei rahan, vaan luonnon säästämisen kannalta.

Jokainen voi aloittaa pihastaan. Otetaan syksyisin haravat käteen, etteivät puhaltimet vie ravinteita ja pieneliöitä ja talvehtivia pölyttäjiä. Haravat eivät hiiriä tuo, se pelko on hatusta.

On jähmeyttä, politikointia ja vanhakantaista homenokkaisuutta suhtautua luontoarvojen puolustamiseen ikään kuin se olisi marxismia.

On yksi argumentti, joka saa minut mykistymään, ja se on tietämättömyys.

Eila Havo

Mikkeli