Mielipide: Jatkuuko kikkailu kaupungin maankäytössä?

Mikkelin entinenen kaupunginlakimies Timo Heiskanen ja entinen kaupungingeodeetti Kauko Juhamäki kysyvät, onko kaupunki viime vuosina onnistunut maankäyttöpäätöksissään.

Mikkelin kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja Satu Taavitsainen (sd.) toi viimekeväisessä lehtikirjoituksessaan (LS 27.3.) ja sen jälkeisessä selvityksessään kaupunginhallitukselle varsin monipuolisesti ja seikkaperäisesti kaupungin maankäytössä havaitsemaansa lain- ja säännöstenvastaista menettelyä.

Mielestämme Taavitsainen on puuttunut oleelliseen. Viime vuosina kaupungin maankäytöstä on lisäksi puuttunut avoimuus ja läpinäkyvyys. Lisäksi valmistelu on ollut puutteellista.

Saman on todennut Länsi-Savokin pääkirjoituksissaan 8.9.2019 ja 14.12.2019. Näistä edellisen lopputoteamuksena oli, että ”itse asiassa juuri huolellisella valmistelulla ja muotoseikkojen noudattamisella voisi edistää nopeaa ja sujuvaa toimintaa” ja on ”tyhmää lähteä kikkailemaan”.

Viime aikoina ovat esillä olleet muun muassa kerrostalovuokratonttien myyntihinnoittelu sekä yleisten rakennusten tonttien luovutukset Saksalassa ja Rantakylässä. Näissä kummassakin oleellista on ollut viranhaltijoiden toimivallan ylitykset.

Edelleen esillä ovat olleet Pankalan kolmen kerrostalotontin luovutus samalle rakennusliikkeelle ilman kilpailutusta ja sen jälkeen niiden rakennus- ja poikkeamislupakikkailu, mikä on alkanut jo vuonna 2014.

Listaan voi lisätä vielä ns. Siilotontin luovutuskilpailun, Nuijamiestenkadun kerrostalotonttien luovutuskilpailun, Jääkärinkadun kerrostalon poikkeamisluvan, Ristiinan Muurikinrannan kaavoitusongelmat sekä Kaihun asemakaavan muutosyrityksen.

Mainituista tapauksista ovat kerrostalovuokratonttien myyntihinnoittelun lisäksi räikeimpiä mielestämme olleet Pankalan ja Jääkärinkadun tapaukset.

Pankalan luvitukseen liittyvästä poliisikuulustelupöytäkirjasta ilmenee, että kaupungin viranhaltijat ovat kyseenalaisella tavalla ohjeistaneet rakennusliikettä mm. lupien hakemisjärjestyksestä, eikä rakennusliike olekaan loppujen lopuksi tässä mielessä tehnyt virhettä.

Eikö tämäkin pitäisi selvittää?

Pankalankatuun rajoittuvan Sinfonian tontin rakennusluvan tultua hallinto-oikeudessa kumotuksi alkoi luvittamisessa varsinainen kikkailu, jossa on räikeästi rikottu ns. tarkoitussidonnaisuuden periaatetta. Menettelyllä on tarkoituksellisesti eliminoitu naapurin valitusoikeus. Sinfonian rakentamisen turvaamiseksi on nyt koko alueen asemakaavan muuttaminen pantu vireille, mikä jo sinänsä osoittaa kikkailun olemassaolon.

Jääkärinkadun poikkeamisluvan myöntämisessä tapahtui mielestämme niin paljon virheitä, että teimme siitä kaupunginhallitukselle hallintokantelun. Kuvittelimme, että kaupunginhallitus ottaisi kantelumme asiallisesti, mutta loppujen lopuksi käsittely oli vähättelevä ja puutteellinen sekä muodollisesti virheellinen.

Ei korppi korpin silmää noki.

Teimme asiasta kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle. Erityisesti ihmettelimme, kuinka kaupunki voi väittää totena ely-keskuksen puoltaneen poikkeamisluvan myöntämistä. Ely-keskushan on todennut oikeaksi vain tontin rakennusoikeuden kokonaismäärälaskelman eikä mitään muuta.

Toinen ihmetyksemme kohta oli, että Nuijamiehen kaupunginosan vuoden 2013 asemakaavan muutoksen määräyksissä olevaa historiallistaustaista 67 prosentin määräystä ei ole lainkaan otettu huomioon. Sen mukaanhan tontin pääkäyttötarkoituksen mukaiseksi rakennusoikeudeksi tulee vain 502,5 k-m2 (67 % x 750 k-m2) ja asuntoja saa sijoittaa vain kahteen kerrokseen.

Poikkeamisluvassa on kuitenkin kokonaisrakennusoikeudeksi saatu 1 073 k-m2, eli yli kaksinkertainen määrä pelkkää asuntorakennusoikeutta, ja sen mukaan asuntoja saa nyt rakentaakin kaikkiin neljään kerrokseen.

Näyttää siltä, että kaupunki on ottanut käyttöön periaatteen ratkaista rakentamisen luvittamista pääasiassa poikkeamislupateitse. Jo sana poikkeamislupa itsessään ilmaisee, ettei se laajuudeltaan voi olla asemakaavan muutoksen vaihtoehto.

Poikkeamislupa voidaan myöntää vain erityisistä perustelluista syistä, ja kaupunginvaltuuston asemakaavassa osoittamaa tahtoa tulisi aina kunnioittaa.

Edellä sanotun perusteella voidaan kysyä, onko kaupunki viime vuosina onnistunut maankäyttöpäätöksissään.

Mielestämme ei ole. Edelleen voidaan kysyä, yrittääkö kaupunginhallitus tehdä väkisin mustasta valkoista. Onko kaupungin hallintoon pesiytynyt ”trumppilainen” totuus?

Onko kaupunginhallitus nyt tehnyt kaupungin historian suurimpiin kuuluvan mokan sananvapauden ja kunnallisen demokratian kannalta katsoen?

Epäkohtiin tulee puuttua, vaikka se olisi kiusallistakin. Ne tulee korjata eikä niitä tule painaa villaisella.

Timo Heiskanen

varatuomari

Kauko Juhamäki

diplomi-insinööri

Mikkeli