Lukijalta: Vanhusten hoivaa on käsiteltävä ja parannettava kokonaisuutena

Vanhusten hoidosta on tullut esiin vakavia laiminlyöntejä. Valitettavasti ongelmat eivät ole uusia eivätkä koske pelkästään yksityissektoria.

Ratkaisuksi kaikkiin vanhustenhuollon vaikeuksiin tarjotaan ympärivuorokautisen hoivan hoitajamitoituksen 0,7 kirjaamista lakiin.

Tilanne on kuitenkin monimutkaisempi. Päätöstä ei tule tehdä ennen huolellista vaikutusarviota.

Vanhustenhoito tulee nähdä kokonaisuutena, johon kuuluu omaishoito, kotihoito ja ympärivuorokautinen hoiva. Tällä hetkellä meillä on vanhuksia kotona, vaikka kunto edellyttää ympärivuorokautista hoivaa.

Nyt laitoshoidossa olevien vanhusten keskimääräinen hoitoisuus vastaa noin 0,5 hoitajaa asiakasta kohden. Osalla hoitoisuus on alhaisempi, osalla korkeampi.

Tilanne myös vaihtelee. Tätä vähemmän hoitoa vaativat asiakkaat ovat pääasiassa kotihoidon piirissä.

Ympärivuorokautisen hoivan hoitajamitoituksen lakiin kirjattu nosto tasolle 0,7 tulee käytännössä tarkoittamaan kotihoidossa olevien asiakkaiden hoitoisuuden nousua lähelle tätä tasoa ennen laitoshoitoon pääsyä.

Silloin tilanne vaikuttaa jo lähes heitteillejätöltä. Mitoituksen nosto toisi nopeasti 4 000 hoitajan lisätarpeen ympärivuorokautiseen hoivaan. Alalla vallitsee työvoimapula ja koulutuksen sisäänoton vaatimuksia nostetaan. Miten kävisi kotihoidon?

Hoitajamäärän tulee perustua asiakkaiden hoitoisuuteen, jota tulee seurata jatkuvasti ja mitoituksen tulee reagoida hoitoisuusmuutoksiin. Hoitajavahvuuteen on laskettava vain hoitotyöhön välittömästi osallistuva työpanos.

Hoitoisuusmittarit auttavat merkittävästi toiminnan johtamisessa.

Meidän on tiukennettava vanhustenhoidon valvontaa ja sanktioita. Kilpailutuksissa on kiinnitettävä huomiota erityisesti laatukriteereihin.

Kilpailutusosaaminen on kunnissa ja kuntayhtymissä varsin hyvä. Tätä on parantanut sosiaali- ja terveydenhuollon tilaajavastuun siirtyminen suurempiin yksiköihin.

Avustava henkilökunta on otettava isompaan rooliin, kuten monessa Euroopan maassa. Avustava henkilökunta voisi syöttää, liikuttaa, ulkoiluttaa ja virkistää potilaita, jolloin hoitajille jää enemmän aikaa omaan työhönsä.

Hoidontarpeen kasvunopeutta on hidastettava. Oikeilla elintavoilla ja riittävällä liikunnalla voimme vaikuttaa merkittävästi väestön terveyteen ja toimintakykyyn. Esimerkiksi liikkumattomuuden kustannukset ovat Suomessa vuositasolla 3,5—7 miljardia euroa.

Asioita on uskallettava tehdä tulevaisuudessa toisin ja huomioitava kokonaisuus. Tämän meidän vanhuksemme ansaitsevat.

Oskari Valtola
työterveyshuollon erikoislääkäri
hoitoapulainen 90-luvulta
kansanedustajaehdokas (kok.)
Mikkeli