Lukijalta: Kotieläintuotteilla on paikkansa ruokapöydässä

Suomalaiset metsät ja pellot ovat merkittävimpiä hiilensitojia, kun energian ja liikenteen osuus Suomen kasvihuonekaasupäästöistä on noin 70 %. Tilastokeskuksen mukaan metsät ja puutuotteet sitovat noin puolet Suomen kasvihuonekaasupäästöistä.

Suomen Ympäristökeskuksen selvityksen mukaan liikkuminen muodosti kotitalouksien kulutuksen hiilijalanjäljestä 30 prosenttia, asuminen ja siihen liittyvä energian käyttö 29 prosenttia, elintarvikkeet ja alkoholittomat juomat 19 prosenttia, ja muut tavarat ja palvelut 22 prosenttia vuonna 2016.

Paljon parjatun lihan osuus tuosta on marginaalinen ja siitä käyty keskustelu onkin karannut ajoittain suorastaan harhaiseksi. Tehokkaimmat ja nopeimmat ilmastovaikutukset Suomessa saadaan jostain aivan muualta kuin syyttämällä ihmisiä heidän ruokavalinnoistaan.

Kestävillä maa- ja metsätaloustoimilla voidaan tehostaa kasvillisuuden ja maaperän hiilensidontaa, vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja, mikä tärkeää turvata kotimainen ruoan- ja puuntuotanto.

Suomen on ajettava tehokasta ilmastopolitiikkaa yhtä aikaa huolehtien siitä, että sen vaatimat toimenpiteet ovat kustannustehokkaita. Tämä tarkoittaa mm. kannustavia toimia, joilla luovutaan fossiilisten energialähteiden käytöstä. Samalla on myös huolehdittava huoltovarmuudesta.

Suomalaisesta nautakarjataloudesta syntyviä päästöjä tasoittaa nautojen nurmirehuvaltainen ruokinta, mikä tarkoittaa merkittävää hiilensidontaa. Tätä ei jostain syytä oteta huomioon ilmastovaikutusten kokonaistarkastelussa. Liekö tarkoituksellisesti.

Suuri sato lisää maahan sitoutuvaa hiiltä ja pienentää päästöjä tuotettua kiloa kohti, kun kasvutekijät ovat tasapainossa. Jos sato kaksinkertaistuu, myös hiilivirta maaperään kaksinkertaistuu.

Tämä yksinkertaisesti sen takia, että isompi maanpäällinen sato tarkoittaa myös isompaa juuriston biomassaa. Tästä taas seuraa parempi ravinteiden pidätys ja sen myötä pienempi ravinnehukka.

Korkeaan säilörehusatoon tähtäävä nurmituotanto hyödyntää tehokkaasti ravinteet ja vähentää typpilannoituksesta ja maaperästä johtuvia kasvihuonekaasupäästöjä.

Lisäksi kotieläinten lanta on arvokas maanparannusaine ja ravinteiden lähde, jota kasvit ja maaperän pieneliöstö voivat hyödyntää ja sitä kautta ylläpitää maaperän hiilivarastoja ja eroosionkestävyyttä. Kotieläintuotannolla on myös suuri rooli luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjänä.

Typen osalta Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Sirpa Kurppa on todennut, että ”Karjatalouden avulla typen suljetun kierron rakentaminen on huomattavasti helpompaa yksipuoliseen viljanviljelyyn tai karjatalouteen verrattuna. Typpi on kasvien tärkeimpiä ravinteita. Naudat saavat rehusta typpeä, josta osa päätyy lehmänlantaan. Lannasta taas saadaan peltoon lannoitetta. Näin typpi palautuu takaisin viljelykasvien käyttöön”.

Edellä vain pieni pintaraapaisu maatalouden ja kotieläintuotannon positiivisista ilmastovaikutuksista. Jo sen pohjalta voi huoletta varata lautaseltaan osan myös kotieläintuotteille.

Kesän ja grillikauden alettua voi ilmastotekoja tehdä ostamalla kotimaista lihaa, kalaa ja kasviksia jostain kaukaa tuotujen korvikkeiden sijaan.

Syyllistämistä parempi ohje onkin syödä suomalaista, kohtuullisesti ja monipuolisesti sekä heittämättä mitään hukkaan. Se on sekä luonnon, ilmaston, että oman terveyden kannalta parasta.

Vesa Kallio
toiminnanjohtaja, MTK-Etelä-Savo