Lukijalta: Kenelle myymme ikäihmisemme ja millä hinnalla?

Huolestuneena mutten yllättyneenä olen lukenut vanhustenhoidon laiminlyönneistä.

Olen aina puhunut sen puolesta, että lakiin on saatava minimimitoitus. Jos mitoitus on vain suositus, sitä voi rikkoa ilman sanktioita.

Rikkomuksia on tullut esiin. Käytetään nollasopimuksella työntekijöitä, jotka ovat vain minimiajan töissä. Henkilökunta on minimissä ja hoitohenkilökunta hoitaa kaiken osastolla.

Työnantajan on huolehdittava työntekijän hyvinvoinnista ja jaksamisesta. Työ on muutenkin fyysisesti ja psyykkisesti raskasta sekalaisine työvuoroineen. Aamusta iltavuoroon suoraan on tavallista ja yöunet jäävät vähäisiksi.

Yhä useammalle työvuorot eivät sovi, kun yövalvomisia on seassa. On tutkittu, että hoitajan vuorot rasittavat elimistöä ja aiheuttavat ennenaikaisen kuoleman.

Suurimman stressin aiheuttaa huoli vanhuksista. Riittämättömyyden tunne seuraa kotiin ja uniin. Vuoron alussa miettii, miten selviän tästä. Jatkuva eettinen pohtiminen ja paha mieli, jos ei ehdi tehdä ja auttaa kaikkia.

Tässä kohtaa en kuuntele, että asia on ammatinvalintakysymys. Jonkun on hoidettava äitisi ja isäsi. Me hoitajat teemme työtämme suurella sydämellä pienellä palkalla.

Enkä yleistä. On hyviä paikkoja. Olen ollut paikoissa, jonne menisin takaisin mielelläni. Ja paikoissa, joihin en menisi ikinä enää. Juuri syistä, joita saan lehdistä lukea. Onneksi olen nyt löytänyt paikan, jossa hoitajaa arvostetaan ja saa tehdä työnsä hyvin. Julkiselta puolelta.

Toivomme, että saisimme tehdä työmme hyvin ja riittävillä resursseilla. Haluamme antaa virikkeitä, viedä vanhuksia ulos. Laulattaa. Lukea lehtiä. Olla aidosti läsnä.

Epäkohdat ovat totta, mutta usein yksiköissä alkaa vain kohu ja syyllistäminen: Kuka se oli? Sanan lojaliteetti työnantajaa kohtaan kuulee usein. Jokaiselle tulee paha mieli, vaikka olisi hyvää tarkoitettu, että vanhukset saavat parempaa hoitoa.

Tunne siitä, ettei kuunnella, ei auta yhtään. Jotkut valittavat silti, ja joutuvat silmätikuksi. Jotkut nöyrtyvät ja valittavat. Jotkut vain nöyrtyvät. Osa uskaltaa lähteä.

Osa työnantajista ja esimiehistä arvostaa kehittävää työotetta, osa haluaa sellaisen työntekijän pois silmistään, että voi jatkaa valitsemallaan tiellä.

Toivomme, että hoitajia kuunneltaisiin, eikä kysyttäisi mistä rahat. Rahaa löytyy muidenkin auttamiseen. Miksei omien vanhuksiemme auttamiseen.

Kannattaa miettiä, mihin yksityistämisbuumi johtaa. Mihin olemme valmiit myymään omat kuntalaisemme ja mikä on hinta?

Tanja Hartonen-Pulkka
sairaanhoitaja/lähihoitaja
eduskuntavaaliehdokas (ps.)
Mäntyharju

Kommentoidut