Lukijalta: Me emme osaa enää mitään

Anttolan keskustassa, muutama sata metriä kotoani, entisestä, melko uudesta yhtenäiskoulusta muistuttaa enää tyhjänä oleva tontti.

Satojen muiden home- ja sisäilmaongelmista kärsivien koulujen, päiväkotien, sairaaloiden, virastojen ja jopa kerrostalojen tavoin ongelmarakennukset ovat usein olleet melko uusia tai hiljattain peruskorjattuja. Räystäättömiä kattoja, rakennettaessa käytettyjä kastuneita ja vääriä materiaaleja, rakennustarkastajien ammattitaidottomuutta...

Yksi syy näihin katastrofeihin on varmaan viisaiden päättäjien määräys urakoiden pakkokilpailutuksesta ja halvimman tarjouksen hyväksymisestä, vaikka järjen pitäisi sanoa, että halvalla ei saa hyvää.

Vielä suurempi syy on, että vaikka käytössä on kaikki tieto ja materiaalit, joita jopa yli sata vuotta ongelmattomina pysyneiden rintamamiestalojen ja hirsikoulujen rakentajilla ei ollut, taito rakentaa kunnollista on hävinnyt.

Kadut ja päällystetyt tiet murenevat käsiin. Korjaukset tehdään ripauttamalla vauriokohtiin parhaimmillaan sentin paksuinen, ilmeisesti puretusta asfaltista uusiokäyttöön tehty kelvoton massa, joka hajoaa parissa viikossa, kuten esimerkiksi Otavankatu Rantakylän kohdalla todistaa. Huonoimmassa tapauksessa korjaus tehdään öljysoralla, ja vaurio on entisellään jo seuraavana päivänä, kuten tapahtui Rantakylän kauppatiellä vuosien ajan.

Päällystämättömät tiet ja kadut ovat muuttuneet autot rikkoviksi pomppuradoiksi. Näitä muka korjataan ajamalla tielle sepeliä tai karkeaa soraa, jotka auton renkaat heittävät muutamassa päivässä ojaan. Sitä ennen on ehtinyt rikkoutua renkaita ja tuulilaseja.

Sadevesi kaivaa pari kertaa kesässä jyrkähkön kotikatuni karkeat sorat syville urille, jotka sitten täytetään samanlaisella soralla, samoin tuloksin. Hiukankaan asiaan perehtynyt tietää, että jos rahat eivät riitä asfaltointiin, ainoa kestävä aines tällaisiin korjauksiin on sopivan kokoinen, maksimissaan 10 millimetrin kalliomurske, joka auton renkaiden tamppaamana muuttuu kestäväksi pinnaksi

Syy tiestön rappeutumiseen on yksinkertainen. Taito tehdä ja korjata tiet on kadonnut.

Mitä me sitten enää osaamme? Otetaan mukaan leikkikouluksi ja lastentarhaksi muuttuneet eduskunta sekä maan hallitus ja lisätään vielä sote-parodia, niin ehkä on parasta todeta, ettemme taida osata enää yhtään mitään.

Kalevi Tarkkanen
Anttola, Mikkeli