Lukijalta: Lähi-Idässä kaikki ei ole sitä miltä näyttää

Lähi-idän kaupungeissa on sähköjohtoja katujen yläpuolella. Ne ovat usein niin sekaisin, ettei niistä näe, mistä ne tulevat ja mihin menevät. Osa roikkuu alas ilman kohdetta.

Tuo kuvaa hyvin myös Lähi-idän tilannetta. Kun keväällä 2011 useiden valtioiden yli vyöryi Tunisiasta alkanut kansannousu, arabikevät, odotukset olivat suuria.

Media toi yhtäkkiä tietoa maista, joissa elämää ja toimintaa leimasivat avoimen tiedotuksen sijaan sitkeät monarkiat, uudistuskyvyttömät hallitukset, hallinnon korruptio, horjuva talous ja kaverikapitalismi sekä jyräävä turvallisuuskoneisto.

Alueen valtauskonto islam nähtiin pelkästään radikaalina, konservatiivisena ja kyvyttömänä uudistuksiin.

Lähi-idän konfliktin taustalla ovat myös ensimmäisen maailmansodan jälkeiset tapahtumat, osmani-imperiumin hajoaminen sekä Britannian ja Ranskan salainen sopimus, jolla pitkälti nykyiset rajat vedettiin.

Tällöin ei piitattu etnisistä ja uskonnollisista rajoista. Esimerkiksi kurdit jäivät ilman valtiota.

Israelin valtion syntyminen ja palestiinalaispakolaisten ongelma synnytti uuden tilanteen, johon ei ole vieläkään ratkaisua.

Samalla unohdetaan, että Lähi-idässä ovat syntyneet maailman ensimmäiset siviilisaatiot ja kulttuurit.

Sieltä löytyvät myös kolmen monoteistisen uskonnon syntysijat. Juutalaisuus, kristinusko ja islam ovat eläneet monilla paikoilla sovussa rinnakkain.

Nyt Lähi-idässä eletään arabikevään toivon sijaan jännittyneessä odotuksessa.
Kukaan ei tiedä miten Syyrian kriisi etenee, Israelin ja Palestiinan kysymys ratkeaa, Libanonin hauras rauha pysyy ja miten alueella vaikuttavat suurvallat Turkki, Iran ja Saudi-Arabia seuraavat jokaista askelta.

Isisin nujertaminen ei poistanut kyteviä ongelmia. Yksi on islamilaisten yli kymmenen prosentin shiialaisvähemmistö, joka ulottuu Iranista Syyrian kautta Etelä-Libanoniin.

Pohjois-Afrikassa jakolinja on erilainen. Kiista liittyy liberaaliin ja konservatiiviseen tulkintaan islamista.

Kristityt vähemmistöt ovat olleet uhattuina monissa maissa ja siksi heitä on paennut valtavasti Syyriasta, Egyptistä, Irakista ja palestiinalaisalueilta. Kristinusko alkaa olla syntysijoillaan pieni vähemmistö.

Lähi-idässä kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Kun Yhdysvaltojen presidentti lähettää Twitter-viestin, tuhannet rauhanturvaajat Lähi-idässä nostavat valmiuttaan.

Kun Jemenissä kuolee satoja siviilejä, Irakin syrjitty jesidivähemmistö yrittää saada ääntä kuuluviin ja Gazasta lentää raketteja Israeliin, maailman mielenkiinto on muualla.

Suuret ratkaisemattomat ongelmat turhauttavat lisää. Mitä tapahtuu, jos Lähi-idän miljoonat kouluttamattomat ja turhautuneet nuoret lähtevät liikkeelle?

Ongelmat murentavat monen valtion vakautta ja turvallisuutta. Lähi-idän maissa olevien palestiinalais- ja syyrialaispakolaisten määrä vaikuttaa kaikkiin lähialueen maihin.

Samalla etsitään poliittisia ratkaisuja. Ongelma on luottamuksen puute suurvaltoja, omia hallituksia ja kansainvälisiä toimijoita kohtaan.

Israel rakentaa turva-aitaa pohjoisrajalleen, Syyriassa Assadin hallinto ei kaatunut ja Libanonin perustuslaissa on 18 ryhmää. Valtion väkiluku on laskettu viimeksi 1930-luvulla, jottei maan kylmä rauha kylmenisi vielä lisää.

Silti elämä jatkuu. Lapset menevät kouluun jos se on mahdollista, nuoret parit avioituvat. Vanhukset seuraavat auringonlaskua.

Lähi-itä ei ole vain kaaosta ja köyhyyttä, kapinaa ja katkeruutta, kovaa asennetta ja kivittäviä nuoria. Monin paikoin elää toivo paremmasta.

Kaikki Lähi-idässä ei näytä siltä, mitä luulemme.

Teuvo V. Riikonen
kirjailija, toiminnanjohtaja
neljättä kertaa Lähi-idässä kriisinhallintajoukoissa.
Mikkeli