Pääkirjoitus: Saimaa-ilmiö tarvitaan

Itä-Suomen pyrintö Euroopan kulttuuripääkaupungin statuksen saamiseksi Savonlinnaan lähestyy isoa välietappia. Hakukirja on valmis. Raati ratkaisee juhannuksen jälkeen, selviääkö Savonlinna haussa jatkoon.

Suomesta titteliä tavoittelevat myös Oulu ja Tampere. Lopullisen päätöksen kulttuuripääkaupungista raati tekee alkuvuodesta 2021. Se on varmaa, että titteli tulee vuonna 2026 Suomeen.

Savonlinnan kulttuuripääkaupunki-idea poikkeaa kahdesta muusta hakijasta maantieteellisen laajuutensa kautta. Mukana on koko Itä-Suomi, ja alueen kaupungeista rahoitukseen osallistuvat Savonlinnan lisäksi Mikkeli, Joensuu, Kuopio ja Lappeenranta.

Kuten melkein aina, suurimmat kivet alueen yhteistyön polulla liittyivät rahaan. Periaatteellisesta innosta ei niinkään ollut puutetta. Taloudellisesti vaikeina aikoina satojen tuhansien tai miljoonien eurojen irrottaminen kulttuurivuoden kaltaiseen abstraktiin on poliittisesti vaikeaa.

Alun perin kaupunkien omarahoitusosuuden piti olla kuusi miljoonaa euroa, mutta nyt se on jäämässä neljään. Teoriassa rahan ei pitäisi ratkaista tätä kisaa. Käytännössä se kuitenkin vaikuttaa. Jos alueen oma rahallinen sitoutuminen jää kovin pieneksi, eihän se raadille hyvä viesti ole.

Viisi kaupunkia neuvottelivat rahoituksen jakautumisesta keskenään huhtikuulle asti. Vaikka kokonaisrahoitus jäikin pienehköksi, myönteistä on Savonlinnan vahva sitoutuminen, mikä tietysti on pohja koko hankkeen mielekkyydelle. Vielä talvemmalla näytti, ettei hankkeen keskuskaupungissa oltu hommasta varauksettoman innostuneita.

Kunhan rahoittajakaupungit saavat viimeisetkin päätöksensä asiasta tehtyä, pallo siirtyy valintaraadille. Toivoa sopii, että siellä ymmärretään itäsuomalainen kulttuurikäsitys.

Sitä ei vielä tiedetä, millaisessa koronan jälkeisessä maailmassa kulttuurivuotta 2026 vietetään. Ilmeistä kuitenkin on, että kaikki elinvoimaa ja uskoa vahvistavat hankkeet ovat Itä-Suomelle vielä tärkeämpiä kuin vielä pari kuukautta sitten ymmärrettiinkään.