Pääkirjoitus: Mikkelillä on parannettavaa avoimuudessa, mutta vielä enemmän yhteistyössä ja luottamuksessa

Mikkelin kaupunki velloo moninaisten ongelmien suossa. Aluetalous, budjettitalous, sote, maakunta, elinvoima... Itse aiheutettuja vaikeuksia ei tarvittaisi. Silti myös kaupungin omassa päätöksenteossa kuljetaan – aina vain – nilkkoja myöten märässä muhjussa.

Päätöksentekoon ja hallintoon liittyvä kriisi tuli maanantaina taas näkyväksi, kun kaupunginhallitus päätti tilata selvityksen rakenteellista korruptiota koskevista väitteistä.

Tämä vyyhti alkoi noin vuosi sitten valtuutettu Satu Taavitsaisen (sd.) sähköpostista. Hän toi siinä julki lahjusepäilyjä, jotka koskivat nimeltä mainittuja kaupungin virkamiehiä. Myöhemmin – anteeksipyynnön jälkeen – Taavitsainen ryhtyi julkisuudessa puhumaan epämääräisemmin rakenteellisesta korruptiosta ja hyvä veli -verkostoista.

Kaupunki on tehnyt jo yhden sisäisen selvityksen Taavitsaisen korruptioväitteistä. Uuden selvityksen teettäminen tuli ajankohtaiseksi, kun joukko kaupungin rakennusvalvonnan viranhaltijoita kirjelmöi aiheesta ja toivoi ulkopuolista selvitystä ”luottamuksen ja työrauhan palauttamiseksi”.

Viranhaltijoiden toiveen ymmärtää, sillä epämääräiset, vellomaan jäävät epäilykset leimaavat heitäkin, joita ne eivät varsinaisesti koske.

Jälkikäteen on helppo sanoa, että asian selvittely olisi kannattanut tehdä alusta lähtien jämäkästi: lahjuspuheet olisi voitu viedä poliisille ja ulkopuolinen selvittäjä palkata heti.

Vuoden kiehunut soppa velloo ja velloo. Energiaa kuluu, muut asiat jäävät hoitamatta. Tuskin tällä valtuustokaudella valmista tulee.

Sinällään Taavitsainen on nostanut keskusteluun olennaisen asian. Kaupungin viranhaltijoiden ja luottamusmiesten toiminnan pitää olla avointa, lainmukaista ja reilua. Kaavoituksessa, maankäytössä ja rakentamisessa on kyse suurista taloudellisista intresseistä. Juuri siellä kiusaus sääntöjen venyttämiseen ja asioiden sopimiseen virallisen päätöksenteon ulkopuolella voi kasvaa.

Vaikkei mistään korruptiosta puhuttaisikaan, muutkin kuin Taavitsainen ovat voineet havaita, että päätöksenteon ja hallinnon avoimuudessa ja tasapuolisuudessa on Mikkelissä kehitettävää. Lakien rikkomisesta ei ole näyttöä, mutta kansalaisille on silti voinut jäädä epäilyjä jonkun tahon suosimisesta.

Myös se on tärkeää, miltä asiat näyttävät, sillä a) epämääräisyys syö luottamusta ja b) juuri luottamus tätä järjestelmää kannattelee.

Oma lukunsa on, kuinka rakentava ja viisas Taavitsaisen toimintatapa on ollut. Hän toimii suurimman valtuustoryhmän puheenjohtajana. Parempiakin vaikutuskanavia luulisi löytyvän kuin kunnianloukkausta lähentelevät sähköpostit tai vihjaileva lehti- ja somekirjoittelu.

Suurimmalla pitäisi olla suurin vastuu myös yhteistyöstä.