Pääkirjoitus: Sotea ei pidä kaataa rajoihin

Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd.) lupasi tammikuun lopulla, että hallitus linjaisi kantansa Etelä-Savon kuntien kohtaloon vielä ”näillä keväthangilla”.

Suomi on laaja maa. Lapista löytyy yhä lunta. Kysymys Itä-Savon kuntien sotesuunnasta näyttää silti osoittautuneen niin vaikeaksi, että Kilpisjärvelläkin ehtii maa paljastua ja jopa uusi lumi sataa, ennen kuin linja on selvä.

Useat lähteet kertovat, että hallituspuolueiden kesken on sovittu lakiluonnoksen lähtevän lausuntokierrokselle avonaisena, ilman Savon maakuntien rajoja. Myös Iltalehti kirjoitti asiasta perjantaina. Alueen kunnat saavat siis ottaa itse kantaa suuntautumiseensa. Lopullinen valta toki jää hallitukselle ja eduskunnalle.

Jakolinjat ovat selkeät: Savonlinna, Enonkoski, Rantasalmi ja Sulkava haluavat osaksi Pohjois-Savon sotea. Muu maakunta pitäisi Etelä-Savon maakunnan yhtenäisenä. Diasporan ytimessä on Savonlinnan pelko oman keskussairaalansa kohtalosta.

Kiinnostavaa on, mitä sanovat Kuopio ja muut Pohjois-Savon kunnat. Löytyykö siellä halua Etelä-Savon hajottamiseen?

Asian ratkaisu on kuitenkin ajautunut vastuuministeri Krista Kiurun ja keskustan väliseksi juntturaksi.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistusta on yritetty saada maaliin pitkälti toistakymmentä vuotta. Taas kerran käsillä ovat ratkaisun hetket.

Nyt jännitetään, saako hallitus luonnoksen lausuntokierrokselle ennen juhannusta. Hyvä olisi saada, jos monimutkaisen kokonaisuuden aikoo tällä vaalikaudella valmiiksi.

Kyse on koko Suomelle jättimäisestä asiasta. Kun väestö vanhenee ja alueelliset erot kasvavat, soteuudistuksen pitäisi tuoda tehoa ja tasa-arvoa palveluiden tuotantoon. Soten kustannukset ovat ajanet kuntataloudet kriisiin.

Kokonaisuuden kannalta Savonlinnan seudun kysymys on pieni. Asian ratkaisu on kuitenkin ajautunut vastuuministeri Krista Kiurun ja keskustan väliseksi juntturaksi. Kiuru on vilautellut itäsavolaisille vihreää valoa. Keskusta pitää kiinni hallitusohjelmasta ja nykyisistä maakuntarajoista.

Muissa hallituspuolueissa asia taitaa olla lähinnä yhdentekevä.

Kyse ei ole pelkästään sotealueesta. Samalla vaihtuisivat väistämättä myös maakuntarajat ja sitä kautta esimerkiksi vaalipiirit ja ely-keskusten alueet.

Mikkelistä katsottuna nyt olisi hyötyä omista hallituspuolueen kansanedustajista, jotka voisivat kertoa SDP:n, vihreiden ja vasemmistoliiton ministereille, mitä arvaamattomia riskejä pieniltä näyttävillä rajojen siirroilla voi olla.

Ensinnä on hyvä muistaa, että kyse ei ole pelkästään sotealueesta. Samalla vaihtuisivat väistämättä myös maakuntarajat ja sitä kautta esimerkiksi vaalipiirit ja ely-keskusten alueet.

Etelä-Savon väkimäärä riittäisi omana maakuntana jatkamiseen myös ilman idän neljää kuntaa. Vaarana kuitenkin olisi, että etunenässä Pieksämäki haluaisi uudessa tilanteessa katsella Pohjois-Savon suuntaan.

Toisaalta eteläreunalla Mäntyharjua ja Pertunmaata voisivat kiehtoa Päijät-Häme tai Kymenlaakso, Kangasniemeä Keski-Suomi, Puumalaa Etelä-Karjala.

Jos Etelä-Savo pirstoutuisi, Mikkelinkin pitäisi miettiä uusi suuntansa. Katse tuskin olisi ensimmäisenä pohjoisessa. Tämä taas johtaisi maakuntajakojen – ja jopa erva-alueiden – miettimiseen isomminkin uusiksi.

Sinällään aluejakojen tarkastelua ei pidä pelätä, ja ne ovat joskus edessä joka tapauksessa. Kokemus on kuitenkin opettanut, ettei soteuudistuksia kannata sössiä ottamalla mukaan ylimääräisiä vaikeuskertoimia.