Pääkirjoitus: Säästöihme pitää itse tehdä — Mikkeli on odotellut kipeiden päätösten äärellä jo liian kauan

Ihmettä ei ole tapahtunut. Mikkelin talous ei ole kääntynyt itsekseen tasapainoiseksi. Odottelua ei olisi varaa enää jatkaa.

Länsi-Savon haastattelussa (LS 25.9.) kaupunginjohtaja Timo Halonen kuulostaa turhautuneelta. Talouden vakauttamisesta ja säästöistä on puhuttu pitkään. Luottamushenkilöjohto on ollut kyvytön sopimaan, eikä yksituumaisuutta ole näkyvissä vieläkään.

Tilanne on se, että kaupungin pitäisi löytää omista toiminnoistaan tuntuvat ja nopeasti vaikuttavat keinot menoleikkauksiin. Samaan aikaan tuloja pitäisi kasvattaa, mikä tarkoittaa tuntuvaa veronkorotusta.

Yhtälön tekee viheliäiseksi sosiaali- ja terveysmenojen kova nousu budjetoidusta. Essoten ylityksiä vastaavia summia on mahdoton tiristää emokaupungin toiminnoista. Vaikkapa kulttuurista saatavat kymppitonnien säästöt häviävät satakertaisina soteen. Se kannattaa silti muistaa, ettei Essoten syytteleminen auta, vaan omat säästöt pitää itse tehdä.

Päättäjien tuska on ymmärrettävä. Ristiinan lukion ja sivukirjastojen lakkauttamiset ovat ankeita päätöksiä, samoin kulttuurilaitosten avustusten niistäminen. Säästöt tarkoittavat toteutuessaan myös työpaikkojen vähentämistä ja palveluiden huonontamista.

Nyt vain ollaan siinä tilanteessa, ettei nykymallilla voida jatkaa. Velaksi elämisen pitää loppua, menot ja tulot saada kohtaamaan.

Kaupunginjohtaja nosti haastattelussa esiin energiayhtiöiden omistusjärjestelyt. Mikkeli omistaa Etelä-Savon energian kokonaan ja merkittävän osuuden Suur-Savon sähköstä.

Omaisuuden voi myydä vain kerran. Rahat lämmittävät hetken, mutta eivät korjaa rakenteellisia ongelmia. Siitä huolimatta energiaomistusten tulevaisuuttakin kannattaa miettiä — kunhan akuutimmat päätökset on tehty.

Pohjois-Savossa valmistellaan energiafuusiota. Perusteena on paitsi kuntien taseiden parantaminen myös tuntuvat toiminnalliset säästöt. Löytyisikö sieltä mallia Etelä-Savoonkin?