Pääkirjoitus: Kymmenien miljoonien eurojen ylitykset eivät ole normaalin rajoissa

Mikkelin valtuusto pui maanantaina kaupungin pitkäksi meneviä investointeja. Esillä oli etenkin jätevesiputsari. Myös Biosairilan kaasulaitos ja uusi Urpolaan tehtävä koulu kirvoittivat kommentteja.

Puhdistamon hinta-arvio on jo kasvanut vuoden 2015 noin 45 miljoonasta 75 miljoonaan euroon. Kyllähän teemasta siis joutaa puhua.

Suunnitteluvaiheessa ei voida tietää kaikkea, mitä elämä eteen tuo. On normaalia, että urakkahinnat eivät pysy sillä tasolla, jota rakennuttaja toivoo, ja syntyy muitakin ennakoimattomia kuluja.

Kymmenien miljoonien eurojen ylitykset eivät silti ole normaalin rajoissa. Kun epäonnisia hankkeita ja muita epämääräisyyksiä alkaa olla listaksi saakka, pitää jo miettiä, onko kaupungin systeemeissä jotain perusteellisemmin vialla.

Valtuustossa Juha Vuori (kok.) vaati, että Mikkeli palauttaa oman sisäisen tarkastustoimensa, josta jokunen vuosi sitten luovuttiin. Tiistain Länsi-Savossa valtuutettu Risto Rouhiainen (kesk.) kirjoitti, kuinka, kaupunkikonsernin on parannettava riskienhallintaa.

Kumpaankin viestiin pitää suhtautua vakavasti. Sisäinen tarkastus ei ole kunnassa lakisääteistä toimintaa, mutta etenkin isommissa kaupungeissa se on lähes poikkeuksetta järjestetty ja vielä omana toimintana.

Kuntaliitto teki viime vuonna kyselyn sisäisen tarkastuksen järjestämisestä. Kyselyn mukaan kunnissa hyödyiksi koettiin esimerkiksi hankintaprosessien, riskienhallinnan ja raportoinnin kehittäminen.

Uuden henkilön palkkaaminen ja viran perustaminen on kuluerä. Jos paremmalla valvonnalla ja riskienhallinnalla säästäisi vaikka miljoonankin vuodessa, jopa useamman henkilön palkkaaminen olisi järkevää.

Ihan oma lukunsa on, kuinka kaupunkikonsernin luottamushenkilövetoisten hallitusten, johtokuntien ja vastaavien osaaminen ja toimintakyky voidaan taata. On kohtuutonta olettaa, että maallikot pystyisivät valvomaan kymmenien miljoonien eurojen investointeja tai neuvomaan toimitusjohtajaa liiketoiminnan kysymyksissä.