Pääkirjoitus: Yliopisto ei synny kylttiä vaihtamalla – Saarikon heitto oli enemmän puolue- kuin tiedepolitiikkaa

Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko väläytti viikonloppuna uuden yliopiston perustamista Suomeen. Jännittävä heitto. Vaikkapa Mikkeliin sellainen mieluusti toki otettaisiin.

Saarikko puhui keskustan puoluevaltuustolle. Korkeakoulupolitiikan lisäksi hän visioi laajemminkin hajautetumman yhteiskunnan rakentamista. Tähän kuvaan ajatus jopa uudesta yliopistosta istuu kauniisti.

Saarikko ei luvannut uusien yliopistojen perustamista. Hän lähinnä mainitsi senkin olevan mahdollista. Tiede- ja kulttuuriministerin suuhun avaus oli kuitenkin rajuhko.

Ministereiden puoluekannasta riippumatta iso linja korkeakoulupolitiikassamme on pitkään ollut keskittävä: korkeakouluja on fuusioitu, pienten paikkakuntien yksiköitä lopetettu ja kriittistä massaa hehkutettu. Perusteena laatu.

Yliopiston rakentaminen on kymmenien tai satojen vuosien rupeama.

Monelle maakunnalle oma yliopisto olisi elähdyttävä visio. Saarikon ajatuksen realistisuutta voi silti kyseenalaistaa. Puhe olikin enemmän alue- ja puoluepolitiikkaa kuin korkeakoulu- ja tiedepolitiikkaa.

Ensinnä uuden yliopiston perustaminen on helpommin sanottu kuin tehty. Ei tiedeyhteisö synny poliittisella päätöksellä. Uskottavan, opiskelijoita ja tutkijoita kiinnostavan yliopiston rakentaminen on kymmenien tai satojen vuosien rupeama. Se ei riitä, että oppilaitoksen katolle ruuvataan uusi yliopiston kyltti.

Entä mistä rahat otetaan, muilta yliopistoiltako? Siitä syntyy sota. Pelkästään perustaminen vie kymmeniä miljoonia euroja, puhumattakaan että yliopisto tarvitsee jatkossakin valtiolta joka vuosi kymmenien miljoonien eurojen rahoituksen.

Sinällään vaikkapa Mikkeli olisi luonteva paikkakunta yliopistolle. Mutta mikä olisi rakenne, jonka päälle aivan uusi yliopisto kasvaisi? Tuskinpa kaupungissa nyt toimivat Helsingin yliopisto, LUT-yliopisto tai Aalto-yliopisto olisivat valmiita omien toimintojensa sosialisoimiseen uudelle – itsensä kanssa kilpailevalle – Mikkelin yliopistolle.

Luontevampi vaihtoehto olisi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun toimintojen kehittäminen yliopiston suuntaan. Xamkilla on tiloja, puitteita ja tuhansia opiskelijoita. Varsinainen tiedeyhteisö kuitenkin puuttuu. Sitäkään ei tiedetä, kävisikö tällainen neljälle kuntaomistajalle.

Realistisempiakin tapoja haaveen toteuttamiseksi on ollut esillä.

Saarikon puhe oli raikas avaus. Kiitos siitä. Pitää silti muistaa, että kyse on kannatuspaniikissa elävän puolueen puheenjohtajasta. Keskustan voimin korkeakoulupolitiikka ei muutu ja muista puolueista tälle visiolle on turha odottaa isompaa tukea.

Mikkelin kannattaa jatkaa haaveilua yliopistosta. Realistisempiakin tapoja haaveen toteuttamiseksi on ollut esillä kuin tämä Saarikon polku.